Kun varmistui, että muutamme pois edellisestä kodistamme yksi huolenaihe oli esikoisen sosiaalinen elämä, lähinnä sen supistuminen ja siitä seuraava tekemisen puute. Asuimme ihanassa naapurustossa, ja leikkiseuraa löytyi omasta pihapiiristä. Katajamäellä (nykyinen kotimme) seura joudutaan noutamaan/palauttamaan autokyydillä aikuisten toimesta. Tilaa taas on käytössä huomattavan paljon runsaammin.
Jo aiemmin silmääni oli hivellyt netissä bongaamani setti voimistelurenkaita. Kauniit, kotimaiset, puiset rinkulat, saatavana myös mustina tai valkoisina, häivähdys nostalgiaa mukana. Vietin omassa lapsuudessani luultavasti satoja tunteja roikkuen pää alaspäin lastenhuoneen ja keittiön välisessä oviaukossa. Huomattavasti rumemmissa ja anatomian kannalta haastavammissa renkaissa jaloistani roikkuen.
Lapset lievästi sanottuna innostuivat ajatuksesta ja renkaat saapuivat Katajamäkeen samana päivänä kuin mekin. Ne löysivät paikkansa yläkerrasta ja ovat osoittautuneet loistohankinnaksi.
Kävi ilmi että Pukin ajatuksenjuoksu oli kulkeutunut kanssani samoille laduille ja aattona kotigymiä täydentämään saapuivat sulavalinjaiset puolapuut. Melko hintavat, mutta pukki ei ole köyhä tai kipeä.
Vempeleissä roikutaan, keinutaan, jumpataan, leikitään,meditoidaan ja tapellaan. Muunmuassa.
Otan vastaan arvauksia siitä kuinka monta kertaa olen vetäissyt kotitreenit. Vihjeenä se että käyttö ei ole ollut päivittäistä.
Maalaismuijan blogin ensimmäinen viikko alkaa olla taputeltu ja 1000 vierailua täällä meni tänään rikki, kiitos kyytiin hypänneille !
Oikein muikeaa Wappua kaikille! minä aion vetäistä pari haaleaa soijanakkia, useamman munkin ja nauttia ehdasta savolaisseurasta.
Jälkikäteen sovittu blogiyhteistyö Suomen Voimistelutuotteen kanssa.
Hieno aloitus blogilla, Anna!
VastaaPoistaJa mun veikkaus tuohon kysymykseen on, että olet ollut MENOSSA treenaamaan puolapuille ajatuksissasi noin 84 kertaa, mutta sitten on tullut pyykinlaittoa, ruuanlaittoa, haravointia, lehdenlukua, vessanpesua tai jotain muuta akuuttia just pahimmoilleen sillä hetkellä kun olet ollut singahtamassa yläkertaan ;)
Kiitos Kerttu, tämä on tosiaankin mukavaa puuhaa joka tempaa mukaansa :) .
PoistaOlet melkolailla oikeassa veikkauksessasi. Se akuutti on usein ollut myös sohvalla makaamista tai kahvin juontia. Mutta ajatushan on tärkein!
Hei vaan Anna! Olipa kiva kun törmättiin Villa Nokkosessa ja sain vihiä sinun uuden uutukaisesta blogistasi :) Luin kerralla kaiken tähän asti kirjoittamasi ja tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi. Olen myös tuntenut tuskan trampoliinin hyväksymisestä elinpiiriini, tosin onneksi vain mökillä ja siitäkin taidetaan pian päästä eroon, kun pojista on tullut lähes aikuisia :) Minulka on myös puutarhaunelmia, jotka suurimmaksi osaksi taitavat sellaisiksi jäädäkin, mutta se ei haittaa, koska nautin ihan vaan vaikka rikkaruohojen kitkemisestä, kun samaan aikaan "keskustelen" puissa laulavien lintujen kanssa yrittämällä matkia niiden ääniä. Jään mielenkiinnolla odottamaan Maalaiskylän muijan uusia juttuja :)
VastaaPoistaHeippa Etanaelli! Oli tosiaan mukava tavata. Juttua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin.
PoistaKiitos, kiva kuulla että olet tykännyt lukemastasi :) . Minäkin jo ehdin blogiisi kurkkimaan vähän, näytti todella hienolta.Ihania kuvia, ja sisustusliikkeisiisi aion paneutua ja myös tehdä niihin vierailuja. Jään seuraamaan ehdottomasti !