keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Laitumella

Yksi kesääni ehdottomasti kuuluva asia on laidunhengailu. Viimeistään silloin kun rakas kavioeläimeni siirtyy sisäruokinnasta vihreille niityille tiedän että kesä on todella alkanut.



Tämä kesä on 20. laidunkesäni ( Ja Höpön 24.)  Siihen on mahtunut aika monta laidunta, eri paikoissa ja eri kokoonpanoilla.

Aina ei reippaasta ulkoilmaelämästä ole selvitty ihan ehjon nahoin, ja eläinlääkärikin on silloin tällöin vieraillut. Varsinkn elukan hurjina nuoruusvuosina meno oli välillä kuin moukarihäkissä.

Mutta hyvä sylvi sentään että kopukka on nauttinut . Samoin omistaja, saadessaan seurata mahdollisimman luonnonmukaista hevosen elämää.




Yleensä myös ratsastamisesta pidetään jonkinlainen loma, tai ainakin liikkumista on vähemmän.

Suurin nautinto varsinkin nyt seniori-ikäisenä Höpölle on syöminen.Kattaus valmiina kaiken aikaa, eikä tuoretta, vihreää ruohoa parempaa herkkua maa päällään kanna.

Elukka on perusluonteeltaan suunnattoman ahne ja rakastaa syömistä. Tässä(kin) asiassa omistaja ja hevonen ovat hyvin samankaltaisia.



Kaverin maha on perinteisesti parin päivän nautiskelun jälkeen muistuttanut potkupalloa eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta.

Joskus on ruunaani kesäaaikaan tiineeksikin arveltu.
PAH, totemme minä ja ruuna.




 Tänä kesänä Höpön laidunlaumassa on nejä jäsentä; pari karismaattista ja kokenutta papparaista vuosimallia 1992 (joista siis Höpö on toinen), yksi keski-ikäinen herrasmies ja nuoriso-osastoa edustava herttainen höyryhattu.

Lauma vaikuttaa todella rauhalliselta ja tasapainoiselta.Lukuunottamatta ehkä suojelutehtäviin tottuneen herrasmiesruunan kiihtymistä kun naapurilaituman tytöt häviävät näköpiiristä, kumpareen taa syöpöttelemään.








Paras aika käydä laitumella hevosia tervehtimässä on minusta ilta. Kuumuus (jos sellaista on suotu) alkaa asettua, illan aurinko luo hienon tunnelman eikä itsellänikään yleensä ole enää siinä vaiheessa kiire mihinkään.

Vallitsee ihana rauha.Seesteisyys joka tarttuu.

Ainakin jos naapurin daamit pysyvät näkösällä eikä hirvieläimiä seikkaile laitumen liepeillä.








Höpö saapuu useimmiten heti tervehtimään ja rapsuteltavaksi ja saattaa hörähtää tervehdyksenkin. Vaihdamme kuulumiset, rapsuttelemme ja oleilemme.

Kaivelen taskustani tuliaisherkut jota osataan odottaa.Ettei vain huikopalan tarve pääsisi yllättämään.

Myös muu laidunjengi rientää usein myös minua moikkaamaan.

 Eräs varsinkin jos kaivan kameran esiin.Tarve poseerata on suuri. Ja komeutta kyllä piisaa, myönnän!



Yleensä istuskelen aika pitkään ihan vain katselemassa, seuraamassa hyvää hevosen elämää.
 Juuri silloin omakin elämäni on hyvää.









2 kommenttia :

  1. Niin ihania kuvia! Näkee, että hepat nauttii ja kiva, että kaverukset viihtyvät keskenään. Kyllä huomaa kesän alkaneen, kun kotinurkilla ajellessa näkee siellä täällä laiduntavat hevoset, joita on meilläpäin melko paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihania ovat kuvattavatkin ;) ! Joo, nyt alkaa olla se paras laidunaika käsillä. Näillä seuduilla on kyllä tosi paljon hevosia. Mikäs sen mukavampaa :)

      Poista