tiistai 21. kesäkuuta 2016

Se venyy. Ja venyy. Ja venyy kuin mehevä juustofondue, kesäilta maalaiskylässä.
Illasta tulee keskiyö ja hupsis,keskiyöstä aamuyö.

Juhannusviikolle tultaessa tilanne on se että allekirjoittaneen nukkumaanmenoaika huitelee klo.02 korvilla, give or take puoli tuntia.



Olen aina valvonut myöhään ja uskon vakaasti että illanvirkkuus/torkkuus on pitkälti synnynnäinen ominaisuus.Kesäaikana imu yövalvojaisiin vain kasvaa  entisestään. Valoisat illat, luonnon äänet, hiukan taianomainen tunnelma, kodin hiljaisuus (niin hiljaista että kuulee omat ajatuksensakin.Ja pystyy ajattelemaan ne loppuun!). Parhaat ideat ja inspiraatiot. Olisi järjetöntä painua pehkuihin.
Vielä järjettömämpää on jäädä valvomaan.








Illan saapuessa  ihminen alkaa kummasti keksiä itselleen kaikenlaista akuuttia puhdetyötä.

Viime aikoina mm. valokuvausta, kotiseutuhistoriaa,risteilytarjontaan perehtymistä, tapettitutkiskelua, sohvalla makaamista suihkuun menoa suunnitellen, yleistä nettisurffailua, pyykkien lajittelua, laskujen maksamista, riidan haastamista, luonnon katselua, kuulostelua ja haistelua, kierrätyspahvien kuskaamista, blogin kirjoittamista, huolestuttavien asioiden ajattelemista lopputulemana entistäkin huolestuneempi tila. Ja vielä vähän lisää valokuvamista (olen hurahtanut kuvaamiseen oikein kunnolla, ihanaa puuhaa.Kamera kulkee mukana siinä missä puhelin ja avaimetkin).







Myös yösyöminen kuuluu kuvioihin. Joinakin öinä saattaa uuni kuumeta puoliltaöin ja sisään sujahtaa saksalainen ystäväni tohtori Oetker.
Keski-ikäisen paheellista irrottelua.



Ensi syksyn palapeli on meillä tällä hetkellä melko levällään, ja sekin aiheuttaa osaltaan öisiä pohdintasessioita. Varmaa on  että esikoinen aloittaa koulun ja arki ja tutut kuviot tulevat muuttumaan. Kaikki muu on oikeastaan epävarmaa, isotkin asiat.

Eikä tuon palapelin palasia muuten kannattaisi ryhtyä sovittelemaan paikoilleen klo.01.30 yöllä.
Yksikään pala ei sovi  ja mielenterveys menee
.
Olen päättänyt laittaa kyseisen palapelin laatikkoon ja avata sen seuraavan kerran heinäkuun alussa. Voi olla että jokunen pala loksahtaa kohdalleen pienen tauon jälkeen.





Aamut ovat tietenkin karmeita. Kahvia tarvitaan pari litraa ja peilistä katsoo ruma ja vihainen rouvashenkilö. Päivittäinen mantra siitä kuinka varmasti menen tänä iltana ajoissa nukkumaan tulee mumistua läpi pään sisällä useampaan otteeseen.

Oikeastaan tietäen että juu, ajoissa my ass.

Ja totta tosiaan, sama univajeinen pirttihirmu joka ei koskaan ota opikseen katsoo peilistä jälleen seuraavana aamuna.
Tämä aamu ei tuonut poikkeusta.

Virkeää ja vitaalista päivää, ihmiset!



.






Ei kommentteja :

Lähetä kommentti