Piirakkaa!

Eilen sattui silmiini Kodin kuvalehden bloggaajan Nelliinan raparperipiirakan ohje. Samalla sisäistin että nuo komeat töröttäjät pihallani ovat todentotta jo käyttövalmista piirakka-ainesta. Ohje vaikutti erittäin helpolta  (mitä se olikin) ja maukkaalta ( piti paikkansa). Ryhdyin tuumasta toimeen ja väsäsin elämäni ensimmäisen raparperipiirakan, elämäni ensimmäisen oman raparperisatoni raparpereistä.

Ohje oli juuri niin helppo kuin luvattiin.Koska talossa ei sattunut olemaan Philadelphia tuorejuustoa korvasin sen kermaviilillä. Toimi hyvin.

Kaikki sujui sutjakkaasti ja pian keittiössä leijui täydellinen tuoksu. Koska uunimme on melko epäkelpo ja joutaisi oikeastaan kaatopaikalle jouduin tsekkailemaan paistuuko leipomus tasasesti. Ei paistunut.

 

Vetäessäni uuniritilää ulos kääntääkseni piirakkaa onnistuin tiputtamaan koko komeuden lattialle. Muutaman voimasanan jälkeen havaitsin ettei  päällyste ollut kokonaan menetetty. Onneksi täytettä oli reilusti ja jäljellejäänyt osa riitti kun sitä vähän levitteli.

Hetken harkitsin kaapivani pudonneet täytteet lattialta takaisin kyytiin mutta luovuin ideastani.

 Kuten kuvasta näkyy mukaan olisi ehkä päätynyt yllätysaromeita ( kts. tuntematon musta kökkäre kuvassa oikealla)

Lopputulos oli ulkoiselta olemukseltaan rouheahko läträttyine täytteineen mutta maultaan loistava. Nautimme sen koko perheen voimin vaniljajäätelön kera. Muruakaan ei jäänyt.

Nautittuani palan perheen seurassa siirryin vielä privaattipiirakalle terassille. Vesisade ropisteli kattoa, alkoi hiukan hämärtää ja mustarastaat pitivät kalevalaista kilpalaulantaa käen kanssa.

Täydellistä.

Kunnes naapuri alkoi laulattaa moottorisahaa, Kunnes lähistöllä sijaistevalta juhlapaikalta alkoi kaikua epävireisen hääbändin esittämiä finnhitsejä. Kunnes huomasin lasten lukinneen minut terassille ja häipyneen iltapesuille isänsä kanssa.

Almost had it all. Mutta piirakka oli hitti.Teen toistekin, tehkää tekin !