Kerää perhostyynyn pois sohvalta, tunkee mansikkalautasliinojen ylijäämät kaapin perälle.
Suunnittelee kesäiltaisen keveiden tsehovilaisverhojen poistamista terassilta liehumasta ennen kuin syysmyrskyt saapuvat (Painopiste sanalla suunnittelee.Säiden raatelemat verhot ovat mahdollisesti paikallaan vielä kun joulupukin reki kurvaa pihaan).
Kesää häätäessä sisustusjalka vipattaa ja silmät pälyilevät levottomasti kodin jokaista nurkkaa. Jotain uutta tarvitaan.Välittömästi.
Ei ihan vielä paksuja torkkupeittoja, kymmeniä kyntilöitä, havuja peltipurkeissa.
Eucalyptuksen oksia, kiitos kyllä!
Ne ovat suvainneet taas kesän jälkeen saapua Villa Nokkoseen.
Näitä osta kotiasi sulostuttamaan jos jossain näet!
Tuoksu on upea, näky komea, ovat näytttäviä sellaisenaan tai leikkokukan kaverina. Kuivattaakin voi.
.
Hämärtyvässä illassa nainen saa itensä kiinni pohtimasta olisiko kuitenkin jo aika virittää valosarja ikkunaan. Ei olisi!! Tämähän pahenee vuosi vuodelta, nyt ollaan vielä elokuun puolella, luoja paratkoon!
Ja nyt seuraa paljastus jota harva osasi odottaa: tuo nainen sisustuskaihon vallassa olen minä.
Valopallerot pysyvät laatikossaan.
Nyt tarvitaan rouheaa raikkautta, kierrätettyä karheutta, kodikkaita kotkotuksia. Sellainen meininki nimittäin soveltuu alkusyskyyn!
Kesän Hietsuostokset, kauniit,liikuttavan täydellistä idylliä huokuvat 40-luvun kuvalehdet kansineen pääsevät esille, pyykkinarulle, portaikkoa piristämään.
Hutiostos Ikeasta löytää paikkansa,kaksi erittäin edullista räsymattoa jotka ovat väärän kokoisia kaikkialle- paitsi keittiön penkille.
Olen kuullut että ihmiset ovat tehneet juuri näistä samaisista matoista mm. tyynynpäällisiä.
Räsymatot ovat kuulemma kuuminta hottia.Eikä syyttä!
Penkki näyttää välittömästi sympaattisemmalta. Innostun asiasta sen verran että harkitsen myös keittiön pöydän päällystämistä matolla.
Liika on mahdollisesti liikaa, tyydyn toistaiseksi tähän.
Kukaan joka tuntee kyseisen emännän ja hänen käsityökykynsä ei tosin moista kuvittele.
Allekirjoittanut teki viime viikonloppuna kaksi jättekivaa kirppislöytöä. Tiesin ihanan, ruostuneen, ja vanhan keittiövaa´an muuttavan meille heti sen bongattuani.
Esine on minusta kiehtova ja kaunis.Missähän olet punninut voita, kenen keittiötä kaunistanut?
Vaikka vanhus vaikuttaisi toimivan moitteettomasti se pääsi vielä paikkaa vailla ollutta hienohelmaa (Lidl, 5,95 e ) kannattelemaan.
Tarkastin HUS:in myrkytystietokeskuksen loistavilta sivuilta sen myrkyllisyyden ennen keittoöön sijoittamista. Sivuilta löytyy mm. hyvin kattava lista erilaisista kasveista ja niiden myrkyllisyydestä.
Oikeastaan tässä tapauksessa tarkistus oli tarpeeton. Eräs nimeltämainitsematon aikuinen sukulaiseni marssi päivänä muutamana keittiöömme ja ryhtyi ensi töikseen popsimaan hienohelmaani.
Ai, eikö tämä olekaan rosmariinia kuului kysymys.
Ei ollut, ja sukulaiseni on elossa ja ilmeisen hyvävoimaisena herkutteluhetkestään huolimatta.
Toinen viikonlopun löytöni oli ehta, käytössä ollut liikennemerkki. Harvoin tarjolla, pakko ostaa. Nopeusrajoitus 80km/h.
Olenkohan joskus ajanut tuon samaisen merkin ohi ja huomioinut tai jättänyt huomioimatta sen käskyn?
Merkki muistuttaa nyt pojan huoneen seinällä siitä että joku roti se on likenteessäkin. Ja elämässä ylipäätään.
Ekaluokkalinen ilahtui, hiukan hämmästeli äidin tämänkertaista ostosta, ja ilmoitti että 120km/h- merkki olisi ollut vielä parempi.
Niinpä niin, kaikkea ei voi saada, mutta aika paljon kuitenkin.
Rotia keskiviikkoonne ja elämäänne ylipäätään, ihmiset!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti