Seura tähän näyttelyyn oli siis mitä parhain.Yli kolmenkymmenen vuoden aikana on nähty murentuneita, hiipuneita ja räjähtäneitä relationshipejä puolin ja toisin.
Olin päättänyt jo keväällä että vierailen näyttelyssä , ja tiukalle meni: se on avoinna 11.9 eli tämän viikon sunnuntaihin asti.
Helsingissä esillä oleva Museum of broken relationships on osa suurempaa, Kroatiassa sijaitsevaa kokonaisuutta.
Esillä on eripuolilta maailmaa olevien ihmisten nimettöminä lahjoittamia esineitä jotka liittyvät tavalla tai toisella päättyneisiin suhteisiin. Kaikkiin kuuluu myös vaihtelevan pituinen tarina.
Ruosteinen vispilä, kuntopyörä, tuhottu videonauha ja kirjailtu morsiushuntu pitävät sisällään suuria tunteita.
Pääpaino on päättyneissä parisuhteissa mutta myös muunmuassa kuoleman kautta menetettyyn vanhempaan sekä armokuoleman kautta ikiuneen vaipuneeseen kääpiösiiliin liittyviä muistoja on näytillä.
Helsinkiläiset pääsivät täydentämään tätä kaihon karavaania viime keväänä järjestetyn keräyksen myötä.
Helsinki on särkyneiden suhteiden kaupunki, lahjoituksia oli kuulemma tullut todella runsain mitoin.Osa niistä lähtee kiertämään maailmaa näyttelyn mukana.
Minusta idea on kertakaikkisen hieno.
Suurin osa ihmisistä pystyy samaistumaan näyttelyn tuomiin tarinoihin ja tunnelmiin joiden kirjo on laaja. Surua, ahdistusta, toivoa, kasvutarinoita ja helpotusta. Osalle mustaa huumoria sisältävistä tarinoista hohotimme ystäväni kanssa ääneen. En osaa sanoa hirnuuko moni muukin vierailija vedet silmissä. Ainakin viime sunnuntaina kanssakatselijoiden pokka piti meitä paremmin.
Jotkut, loppujen lopuksi aika monet, asiat elämässä kyllä liikkuvat itkun ja naurun rajamailla,kallistuen tilanteesta ja näkökulmasta riippuen jommallekummalle puolelle.
Olen nauranut joillekkin elämäni traagisimmista tapahtumista vatsa kippurassa itkettyäni ensin muutaman viikon. Sama helpottava ilmiö tuli minusta näyttelyssä esiin hienosti.
Kuolleen kääpiösiilin kohdalla lopettamisen hoitaneen eläinlääkärin siilin omistajalle kirjoittamat kauniit sanat toivat palan kurkkuun.
Jotkut tarinat laittoivat pohtimaan ihmisiä niiden takana, heidän motiivejaan, olemustaan , elämänhistoriaansa.
Toiset nostivat esiin muistoja oman tieni varrelta.Ihmisiä, eläimiä ja elämänvaiheita.
Mieleen jäi muunmuassa purkki täynnä lääketablettien läpipainopakkauksia. Jätetyksi tullut oli ottanut ne kaikki ja viettänyt sen jälkeen kuukausia kuntoutuksessa.
Myös lapsettomuushoitoihin käytettäviä injektiövälineitä ja lääkeampulleja sisältänyt laukku puhutteli.
Samaan aikaan kun nainen oli piikittänyt itseään ja käynyt läpi fyysisesti ja psyykkisesti rankkoja hoitoja yhteisen jälkikasvun saamiseksi oli liero puoliso ollutkin jo uudessa suhteessa.
Tämän herättämistä ajatuksista lienee turha edes kirjoittaa kommenttia.
Irtirevityn auton taustapeilin tarina oli kiintoisa.
Oma suosikkini oli vihreä pesuvati ja tarina peräpukamista. Ex-kumppani oli käynyt valitsemssa pahasta pukamahyökkäyksestä kärsivälle rakkaimmalleen pesuvadin jossa istua peräpäätään kylvettämässä.
Oli valinnut mielestään sellaisen johon armaan hanuri mahtuisi. Ei ollut mahtunut kovin hyvin ja muovinen vati olikin hiukan kärsineen näköinen reunoilta.
Kysyin ystävältäni mitä hän olisi tuonut tänne näytille.
Kolmekymppiselle annetun yltiöromanttisen lahjan kuulemma.
Mies oli ensin unohtanut ystäväni syntymäpäivät, ja saatuaan hiukan muistinpalautusterapiaa saapunut kotiin jalkakylpylaitteen kanssa.
Sanomattakin lienee selvää että suhde päättyi.
Mietin myös mitä olisin itse kaivellut komeroni kätköistä.Loppujen lopuksi päädyin pohdinnassani erääseen nykyisin noin neljä numeroa liian pieneen t-paitaan, tai soikioksi vääntyneeseen luokkasormukseen.
Tarinat niistä jääköön menneeseen tai tulevaan.
Näyttely sijaitsee Aleksanterin kadulla, aivan Senaatintorin kupeessa, uusitussa kaupunginmuseossa. Myös esillä olevat Helsingin menneisyyttä kuvaavat näyttelyt kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.
Valokuvat, pienoismallit ja vanhat esineet on laitettu esiin kiinnostavasti ja taidokkaasti. Sieltä löytyy mm. vanhan ajan baari jonka jukeboxista voi soittaa Helsinki-aiheisia kappaleita.
Tonnin stifloja, Hakaniemen rantaa tai Kolmatta linjaa.
Lasten kaupunki- osion jätimme tällä kertaa riemumielin välistä ja purjehdimme sen sijaan kultturi-ihmisille sopivalla arvokkuudella Cafe Engeliin pistämään suut makiaksi sekä päivitykset kuulumisista kuntoon
Olen kuitenkin aikeissa suunnata myös lapsille suunnattuun näyttelyyn, kehuja olen kuullut useammalta taholta. Kera jälkikasvuni, luonnollisesti.
Lopuksi manittakoon että kaikki yllämainittu on ilmaista (Cafe Engeliä lukuunottamatta.Ei kannata rynnyiä sinne ilmaisen torttupalan toivossa)!
Se on minusta uskomatonta ja upeaa.
Luksusta, sanoisin.
Siispä kiiruhda ihminen, kiiruhda, sinä ehdit vielä!
