Piristettä pirttiin

Syyskuun  saapuessa nainen alkaa katsella kotiluolaansa sillä silmällä.

Kerää perhostyynyn pois sohvalta, tunkee mansikkalautasliinojen ylijäämät kaapin perälle.

Suunnittelee kesäiltaisen keveiden tsehovilaisverhojen poistamista terassilta liehumasta ennen kuin syysmyrskyt saapuvat (Painopiste sanalla suunnittelee.Säiden raatelemat verhot ovat mahdollisesti paikallaan vielä kun joulupukin reki kurvaa pihaan).

Kesää häätäessä sisustusjalka vipattaa ja silmät pälyilevät levottomasti kodin jokaista nurkkaa. Jotain uutta tarvitaan.Välittömästi.

Ei ihan vielä paksuja torkkupeittoja, kymmeniä kyntilöitä, havuja peltipurkeissa.

Eucalyptuksen oksia, kiitos kyllä!
Ne ovat suvainneet taas kesän jälkeen saapua Villa Nokkoseen.
Näitä osta kotiasi sulostuttamaan jos jossain näet!
Tuoksu on upea, näky komea, ovat näytttäviä sellaisenaan tai leikkokukan kaverina. Kuivattaakin voi.

.
 Hämärtyvässä illassa nainen saa itensä kiinni pohtimasta olisiko kuitenkin jo aika virittää valosarja ikkunaan. Ei olisi!! Tämähän pahenee vuosi vuodelta, nyt ollaan vielä elokuun puolella, luoja paratkoon!

Ja nyt seuraa paljastus jota harva osasi odottaa: tuo nainen sisustuskaihon vallassa olen minä.

Valopallerot pysyvät laatikossaan.
Nyt tarvitaan rouheaa raikkautta, kierrätettyä karheutta, kodikkaita kotkotuksia. Sellainen meininki nimittäin soveltuu alkusyskyyn!

Kesän Hietsuostokset, kauniit,liikuttavan täydellistä idylliä huokuvat 40-luvun kuvalehdet kansineen pääsevät esille, pyykkinarulle, portaikkoa piristämään.

Hutiostos Ikeasta löytää paikkansa,kaksi erittäin edullista räsymattoa jotka ovat väärän kokoisia kaikkialle- paitsi keittiön penkille.
Olen kuullut että ihmiset ovat tehneet juuri näistä samaisista matoista mm. tyynynpäällisiä.

Räsymatot ovat kuulemma kuuminta hottia.Eikä syyttä!
Penkki näyttää välittömästi sympaattisemmalta. Innostun asiasta sen verran että harkitsen myös keittiön pöydän päällystämistä matolla.
Liika on mahdollisesti liikaa, tyydyn toistaiseksi tähän.

Mielikuvitusta käyttämällä voisi kuvitella että ehtoinen emäntä on itse louskutellut iltapuhteinaan kangaspuita.
Kukaan joka tuntee kyseisen emännän ja hänen käsityökykynsä ei tosin moista kuvittele.

Allekirjoittanut teki viime viikonloppuna kaksi jättekivaa kirppislöytöä. Tiesin ihanan, ruostuneen, ja vanhan keittiövaa´an muuttavan meille heti sen bongattuani.
 Esine on minusta kiehtova ja kaunis.Missähän olet punninut voita, kenen keittiötä kaunistanut?

Vaikka vanhus vaikuttaisi toimivan moitteettomasti se pääsi vielä paikkaa vailla ollutta hienohelmaa (Lidl, 5,95 e ) kannattelemaan.

Tarkastin HUS:in myrkytystietokeskuksen loistavilta sivuilta sen myrkyllisyyden ennen keittoöön sijoittamista. Sivuilta löytyy mm. hyvin kattava lista erilaisista kasveista ja niiden myrkyllisyydestä.

Oikeastaan tässä tapauksessa tarkistus oli tarpeeton. Eräs nimeltämainitsematon aikuinen sukulaiseni marssi päivänä muutamana keittiöömme ja ryhtyi ensi töikseen popsimaan hienohelmaani.
Ai, eikö tämä olekaan rosmariinia kuului kysymys.

Ei ollut, ja sukulaiseni on elossa ja ilmeisen hyvävoimaisena herkutteluhetkestään huolimatta.

Toinen viikonlopun löytöni oli ehta, käytössä ollut liikennemerkki. Harvoin tarjolla, pakko ostaa. Nopeusrajoitus 80km/h.
Olenkohan joskus ajanut tuon samaisen merkin ohi ja huomioinut tai jättänyt huomioimatta sen käskyn?

Merkki muistuttaa nyt pojan  huoneen seinällä siitä että joku roti se on likenteessäkin. Ja elämässä ylipäätään.

 Ekaluokkalinen ilahtui, hiukan hämmästeli äidin tämänkertaista ostosta, ja ilmoitti että 120km/h- merkki olisi ollut vielä parempi.

Niinpä niin,  kaikkea ei voi saada, mutta aika paljon kuitenkin.

Rotia keskiviikkoonne ja elämäänne ylipäätään, ihmiset!

Kirpputorien kuningatar

Hietsu, Hietalahden kirpputori. Kesä-Helsingissä, keskustan kupeessa, kävelymatkan päässä Mannerheimintieltä. Kannattaa köpötellä kaunista Bulevardia pitkin.
Lempikirpputorini vuodesta 1990 jolloin tein hartaasti odotetun ensivisiittini tuohon kirppishullun Shangri-Lahan.

Itä-Suomalaisen opiskelijan pää sekosi ja kesätyöpalkka hupeni. Muistan vieläkin käsitämättömän hienon, smaragdinvihreän paitiksen jonka tuolloin ostin. Tarkemmin ajateltuna vaatteen olkalinja toi vahvasti mieleen Sue Ellen Ewingin (joka oli miehensä mukaan a drunk, a tramp and an unfit mother).
Paitis ei totisesti jäänyt reissun ainoaksi hankinnaksi.

Paikka on nostalginen mutta myös osa kesääni joka vuosi, myyjänä ja ostajana. Tänä kesänä olen hietsuillut pari kertaa, ostajan roolissa.

Toimintaperiaate oli silloin ja on edelleen että kuka vain voi varata pöydän ja tulla myymään roippeitaan.Tori on kesäkautena auki päivittäin.

Kun katsoo kauempaa (vaikka kauppahallin portailta) on näkymä aika samanlainen kuin 20 vuotta sitten: Hitaasti liikehtivä, kirjava ihmismeri, rekkejä, pursuavia pöytiä, muutama torikahvilakoju.
Vaikka roippeet, tipehöörit, rätit ja lumput eivät kiinnostaisikaan kannattaa Hietsussa käydä. Ihmisten kirjo on kiehtova ja kansainvälinen: turisteja, eläkeläisiä, lapsiperheitä, keräilijöitä. Teinityttöjä Jakomäestä ja parsikuntia Tokiosta.

Jos edellämainittu esillepano planeettamme asukkaitakaan ei  kiinnosta niin jää kotiin.

Lähempi tarkastelu osoittaa että jotain on muuttunut. Poissa ovat itänaapurista saapuneet bussilastilliset herroja ja rouvia jotka kauppasivat maassamme suosittuja kulutushyödykkeitä torin kulmalla häiritsevän aktiivisesti.
En voi väittää kaipaavani, edes nostalgiatunnelmointini vallassa.

Pimeä pullo ei ollut kovin pimeä vaan kaupankäynti oli hyvinkin avointa. Jotkut sätkähuulet hankkivat kaikki tupakkansa Hietsusta. Kun halvalla sai.

Toinen selkeä muutos on torille pesiytyneiden ns. ammattimyyjien runsas määrä. Hinnat ovat usein sen mukaiset ja minusta kirppiksen alkuperäinen idea kärsii. Joissakin kojuissa jopa kortilla maksaminen näytti olevan mahdollista.
Ei kiitos.

Myyntipaikan varaaminen Hietsusta on aina ollut oma lukunsa.
Muistan ajan jolloin ainoa tapa saada myyntipaikka oli tulla aamulla paikanpäälle, paikat jaettiin saapumisjärjestyksessä muistaakseni klo 8 alkaen.
Tämä tarkoitti sitä että kauppahalin edustalla oli jono jo klo.04 aamuyöllä.
Kun paikalle saavuttiin kaverin kanssa kesäyön aamuhämärissä, kera kenttätuolin ja termoksen oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Paikalla saapui monenmoista väkeä. Jonossa turistiin niitä näitä kanssajonottajien kanssa, juotiin kahvia ja kuunneltiin lokkien konserttia.

Mieleenpainuneita muistoja.

Kiinnostuneille tiedoksi että tällä hetkellä varauksen voi tehdä netin kautta aina 2 viikkoa etukäteen.Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että puolilta öin joutuu olemaan sormet näppäimillä ja paikkaa klikkaamassa, ainakin jos viikonloppuna mielii myymään.

Alukesän uhoni Hietsussa myymisestä on hiipunut ja saatan hiipiä kasseineni ja  häntä koipien välissä kohti itsepalvelukirppistä kun syksy saa.

Torin laidalla sijaitseva vanha, kaunis Hietalahden Kauppahalli on kokenut viime vuosina täydellisen kasvojenkohotuksen.
Kun marssin sinne sisään viime viikolla ällistyin. Monenmoista kahvilaa, streetfood-paikkaa ja ravintolaa. Lisäksi herkkukojuja ja muutama sisustuskojusta.
Erittäin tyylikkäästi ja raikkaasti toteutettuna.

Ainoa miinuspuoli oli painostava kuumuus, joten hellepäivänä halli voi olla tukala kokemus.
Koska kierroksen tehtyäni hikoilin kuin sika ostin mukaani lounaaksi herkulliset falafelit ja tsatzikia Stadin Herkusta.

 

Tänä kesänä olen tehnyt Hietsusta muutaman huippulöydön. Mm. pino 40-luvun hyväkuntoisia Kotiliesi-lehtiä kauniine kansineen ja liikuttavan hassuine mainoksineen (odottavat kuningasideaa), suuri Riihimäen lasipurkki ja vanha opetustaulu (leikkihuoneen seinälle) muuttivat meille.

Menkää Hietsuun, ihmiset. Vielä ehtii, vielä ehtii, ennen syksyn synkkyyttä!

Yksin kotona

Minä olen yksin kotona. Pidempään kuin tunnin, kaksi tai kolme. Olen yksin yhteensä viisikymmentäneljä (54) tuntia.

Vastaava tapaus oli muistaakseni vuonna 2008 jolloin olin yksin kotona noin vuorokauden. Oikeastaan en ollut silloinkaan ihan yksin sillä odotin esikoista.

En ole koskaan ollut erossa kummastakaan lapsestani yhtä yötä pidempään.
Nyt saattaa olla korkea aika.
Perhe on säätänyt ja säheltänyt itsensä junaan ja matkannut sukuloimaan Keski-Suomeen.
Minut on unohdettu kotiin yhdessä tuliaiskassin kanssa.
Aion sekoilla (= valokuvata, puhua yksinäni, laulaa pahalla äänellä) , kuunnella musiikkia fiiliksen mukaan, ikävöidä vähän ja syödä roskaruokaa.
Niin kuin vain keski-ikäinen täti-ihminen voi.

Jos murtovarkaat saapuvat väännän heidät silta-asentoon ja heitän kenkäkomeroon itkemään.
En ehkä näytä yhtä söpöltä kuin Macaulay Culkin.

Homma on alkanut hyvin.
Kun rakkaitteni selät loittonivat kohti junaa josta he olivat vähällä myöhästyä ( kylmä hiki kihosi otsalleni pelkästä ajatuksesta) kaasutin kohti Mc Donaldsia, ihan vain siksi että teki mieli.

Pyörähdin myös kirppiksellä enkä turhaan: löysin upeat, hamam-tyyliset vanhat käsi/keittiöpyyhkeet hintaan 1e/kpl.
 Joku oli silittänyt ja viikannut ne niin huolella että harmittaa koskea (totesi nainen joka ei silitä koskaan.Esikoinen kysyi 5-vuotiaana mikä tuo on nähtyään silitysraudan).
Wrightin veljesten lintuaiheiset opetuskuvat sykähdyttivät myös. Yksin ollessani ehdin vatuleerata ja pähkäillä niille sopivia kehyksiä ja sijoituspaikkaa.

Mahdollisesti odotan miestä poraa ojentaen kun hän saapuu kotiin hurjasti virkistyneenä lasten kanssa tehdystä rentoutumisreissusta.

Tartuin heti palattuani toimeen ja raivasin alakerran järjestyksen tilaan.  Pois näkyvistä ajelehtivat lelut, lehdet ja astiat.
Ah sielu ja silmä levätä saa.
Tuntuu pysähtyneeltä ja samalla helpottavalta kun tavarat pysyvät paikoillaan eikä lattioille ilmesty rojua.

Koti on hiljaa. Todella hiljaa.Liian hiljaa? EI LIIAN HILJAA VAAN SOPIVAN, IHANAN, TÄYDELLISEN HILJAA! NAUTI, NAINEN, karjuu sisäinen järki-ihmiseni.

 Nautin, NAUTIN, mutta samalla pieni kaiho ja tyhjän tunne hiipii sisuksiin. Mitähän Jyväskylän suunnalla puuhataan? Onkohan kuopus aivan poikki kun ei junassa päiväunia ottanut? Ei kai esikoinen ikävöi serkkunsa luona yökyläillessään? Laittaako mies tytölle aamulla leggingsit jotka eivät TODELLAKAAN sovi yhteen paidan kanssa ? (jos laittaa niin luojan kiitos minun ei tarvitse olla näkemässä ).

Se on suo siellä ja halvatun vetelä täällä. Kenties tiedät tunteen: yksin olo on upeaa, luksusta, kaivattua, toivottua. Täysin yksinäiseen tilaan ei kuitenkaan enää vanhemmaksi tultua ole pääsyä.  Lapset kulkevat aina mukana. Niin kuulukin olla.

Mies laittaa kuvaviestin jossa kuopus pitää sylissään muutaman kuukauden ikäistä vauvaserkkua.
Liikuttavuuspisteitä miljoona,allekirjoittaneelle puskee tippaa silmäkulmaan.

Tässä vaiheessa Spotify auttaa. Olen laatinut Yksinäisen Muijan soittolistan ja Beastie Boysin Fight for your right (to party) laukaisee tilanteen.

Soittolistan alkupää on tällainen (vinkkinä siltä varalta että sinutkin jätettäisiin yksin kotiin. Cheekiä kuuntelemalla et selviä)

1. Led Zeppelin- Kashmir
2. Apulanta- teit meistä kauniin
3.Megadeth- Symphony of destruction
4.Battlebeast- Touch in the night
5.Eläkeläiset- Humppalaki
6.Metallica-Harvester of sorrow


Puutarha on kaiken lomailun lomassa jäänyt viime aikoina turhan vähälle huomiolle. Vaeltelen katsomassa mitä sinne kuuluu.
Rikkaruohoja kuuluu.

Myös omenat, viinimarjat ja vadelmat ovat kohta kypsiä ja näyttävät kauniilta.
Porkkanamaatani sen sijaan ei voi sanoa kovin kauniiksi. alimittaiseen lootaan on noussut ehkä kolme melko kituliaan oloista porkkanan naattia! Nyt on oikea hetki puutarhurin nostaa ylpeänä satoaan!

Odotan maasta nousevan pienen mutta napakan, muhevan, porkkanan. Kuten voitte kuvista todeta ei noussut ihan sellaista.
.
Lehtipersilja suorastaan rehottaa, ruohosipulin kasvu on ollut hiukan vaisumpaa. Molempia on käytetty kesän mittaan paljon, ja lapset popsivat niitä mielellään suoraan suuhunsa.

Istuttamani lupiinit kukkivat nyt, kolme myöhäistä  kaunokaista. Ensi kesänä varmasti ainakin neljä.

Illan hämärtyessä laitan kynttilöihin tulen, mutustelen toffeeta ja kuulen kenties kulkijan rajan takaa : pihapolulta kuuluu askeleita ja kahinaa mutta ketään ei näy.
Peura tai peikko, senkun kuljet kunhan et tunkeudu tilaani !
Ei tunkeutunut.

Hiljaisuudessa talovanhuksen jutustelun kuulee selvemmin. Se napsuttelee, narahtelee, kopsauttelee.
Kertoo tarinaansa täällä eletyistä elämistä.

Aamulla nukun kymmeneen ja herättyäni kurkistan lasten huoneisiin. Siistiä ja hiljaista!
Soitan miehelle joka kertoo kuopuksen nauttivan suuresta sukulaisten määrästä ja maiseman vaihdoksesta suuresti,
Saan kuvaviestin jossa esikoinen poseeraa naama loistaen serkkunsa kanssa HopLopissa.

Kaikki on kohdallaan!

 

Yksin oleminen alkaa muuttaa perspektiiviäni meneillään oleviin asioihin. Huomaan etteivät
 ongelmat tunnu niin isoilta ja ratkaisut vaikuttavat helpommilta.
Mietin myös sitä että monelle yksin olo on normaali tila. Jos yksin elävä viettää muutamia päiviä tiiviisti toisten kanssa seuraako kenties samanlainen perspektiivin muutos käänteisenä? Ja toisaalta ikävä omaan rauhaan, samalla nautinto toisten ihmisten seurasta.

Tajuan etteivät tilanteet ole suoraan verrannolisia. Osa ihmisistä ei ole yksin omasta tahdostaan, perhe ja parisuhde sen sijaan ovat aina omia valintoja.
Haluan olla kiitollinen siitä että olen saanut mahdollisuuden valita.

Se tuntuu jotenkin helpommalta kuin yleensä kun perhe on muutaman sadan kilometrin päässä.

Nauttikaa viikonlopusta ihmiset, yksin, kaksin tai miten vain !

I love Porvoo !

Huomaan piipahtavani yhä useammin Porvoossa Helsingin sijaan, ajomatkakin on suunnilleen sama. Olen aika ihastunut paikkaan, vanhan kaupungin putiikkeihin, vinoihon taloihin, kauniisiin yksityiskohtiin ja keskellä virtaavaan jokeen. Ainutlaatuinen kaupunki. Sisustusliikkeitä on paljon, omat suosikkini ovat ehkä åtta ja tummansävyinen ja sopivan vinksahtanutta pikkutavaraa tarjoava Destiny.

 

Paitsi vanhan kaupungin ihanuudet Porvoosta löytyy myös modernimpaa menoa joka on pakattu kompaktimpaan ja vähemmän aikaa vievään muotoon kuin Helsingissä.On HM, Tiger, Lidl ja Plantagen.Tarvitseeko ihminen oikeastaan muuta?

Tänäänkin suunnistin  Porvooseen viettämään viikottaisen oman aikani. Kuopus on maanatai-aamupäivät kerhossa ja allekirjoittanut laittaa silloin elämän risaiseksi.  Pikakelauksella, koska aikaa on vain kaksi tuntia.

Kesä oli alkanut Porvoossakin.Turistibusseja oli vähintään 10 ja kuhina sen mukainen. Tuntui  hyvältä kävellä turistien keskellä, nauttia auringosta ja vanhan kaupungin tunnelmasta.Olin hetken kesälomalla!

 

 

 

Promenaadasin hiukan, katselin kun punkkaripoika soitti joen rannassa kitaraa ja amerikkalaiset ottivat valokuvia.Sitten päätin suunnata kirpputorille.

Vanhassa kaupungissa on useampikin antiikkiliike mutta hinnat ovat melko korkeat. Itse käyn usein Kellarikirppiksellä  joka sijaitsee ihan Vanhan kaupungin kupeessa. Se on bunkkerimainen itsepalvelukirpputori jonne ei päivä paista mutta olen tehnyt sieltä monta löytöä.

Edelliseltä  toivioretkeltä toin mukanani vanhan opetustaulun jossa ohjeistetaan yskimistekniikkaa. Se löysi paikkansa vierashuoneen sängyn yläpuolelta. Että osaavat olla.

 

En joutunut pettymään tälläkään kertaa.Tartun pulloon aina kun tilaisuus koittaa, ja nyt koitti.
Bongasin kaksi pientä, vanhaa limsapulloa joissa kummassakin oli täysin ehjät etiketit tallella. Pulssini nousi ja kämenet hikosivat kun havaitsin hinnankin olevan siedettävä. MULLEMULLEMULLE !

Ihanuudet pääsivät kotona etiketittömien (jestas mikä sana) lajitovereidensa viereen ikkunalaudalle.

 

Minun on itsenikin usein vaikea ymmärtää kuinka suurta iloa kippo, kuppi tai lasipullo voi tuottaa aikuiselle ihmiselle.

Edellämainittujen lisäksi keittiöpyyhkeet, mukit ja vanhat kakkuvuoat saavat minut kihdyksiin. En silti ole huolissani, voisi sitä kiihtyä paljon tuhoisampiin seurauksiin johtavista asioistakin.

Matkalla kirppikseltä autolle nappasin vielä take away- kahvin mukaani Raatihuoneen torin laidalla sijaitsevasta kahvilasta. Alkoi olla jo kiire, joten kaadoin puolet kahvista etupenkille ja valkoiselle huivilleni.

Riemukasta viikkoa kaikille !