Tarpeellista tavaraa

Se miltä ympärilläni, ja erityisesti kodissani näyttää, on aina ollut minulle merkityksellistä. Nykyisin suhtautumiseni on suorastaan intohimoista; ajatus siitä, että olohuoneessani olisi esine, josta en pidä saa aikaiseksi lähes fyysisen tuskan. Olen ollut viime vuodet kotiäitinä ja runsaalla kotoilulla on varmasti osuutensa asiaan.
Jos mieheltäni kysyttäisiin, saattaisi siippani kertoa intohimoni aiheuttavan puolestaan ajoittaista tuskaa hänelle.
Ei kysytä.

Pidän siitä, että sisustuksessa näyttäytyy monta kerrosta, eri ikäisiä ja eri paikoista mukaan tarttuneita tavaroita ja tunnelmia, jotka luovat kokonaisuuden. Yksityiskohdat ovat tärkeitä. Ja mielellään with a twist, leikkisyys, reissussa rähjääntyminen ja pieni rosoisuus saa näkyä. En ole siloposkinen untuvikko itsekkään.

 

Jotkut esineet muistuttavat tietystä ajanjaksosta, tapahtumasta tai ihmisestä. Ehkä niin, että vain minä  tiedän sen. Ilolla tai surulla, tai vähän molemmilla. Joistakin taas pidän todella paljon ilman sen syvempää merkitystä (tiedostettua merkitystä, lisäisi psykoanalyytikko).
Esimerkiksi keittiössä ei ole kaikki kunnossa, jos vuosikausia sitten hankkimani metalliset pannunaluset eivät roiku näkyvillä.
Sianpää, kasa kiviä tai matkamuistobuddha ovat Erittäin Tarpeellista Tavaraa.

.

 

 

Kuulun myös tilpehöristeihin. Saan suurta nautintoa erilaisten, silmääni mielyttävien esineiden katselemisesta ja räpeltämisestä. Sisustusliikkeissä vaeltelu, tunnelmointi ja tavaroiden tutkiminen on laatuaikaani.Tunnustan joskus jopa vaivihkaa haistavani jotain kiintoisaa kapistusta. Älkää kysykö miksi, tunnen vain pakottavaa tarvetta tehdä niin. Salaa kauppiaalta, ettei luule oudoksi.

Lähitienoon sisustusliikkeiden ehdoton helmi on Villa Nokkonen, johon löysin riemukseni tieni viime talvena. Tästä pienestä runsaudensarvesta tulossa myös lisää tarinaa.
Viimeaikojen samoilu- ja räpellyskohteitani ovat olleet myös tanskalaisketju Tigerin myymälät. Oivaltavaa ja hauskaa, hiukan kitschahtavaa, ja aina on varaa ostaa jotakin.

Designliikkeille sen sijaan en yleensä lämpene. Vaikka hienoa muotoilua on ilo katsella, itse esineet harvoin puhuttelevat minua millään lailla (en ole koskaan halunnut haistella yhtäkään). Lompakkoni on kanssani samoilla linjoilla.

Kirpputorit ovat luku sinänsä ja ansaitsevat jossakin vaiheessa oman postauksensa. Kirppistelen usein sekä myyjänä että asiakkaana. Ajatus liiasta tavarasta on ahdistava ja sainkin muuton yhteydessä tehdyä harvennustyötä aika onnistuneesti. Kirppistely ehkäisee tehokkaasti hamstrauskierteen syntymistä. Kun on ensin rakastunut kiehtovaan kippoon, tuonut sen kotiin pää täynnä suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta ja ensihuuman haihduttua joutunut pettymään pahasti, saa kapine kyydityksen kirppikselle. Hasta la vista, baby.

Olispa kaikki tässä elämässä yhtä helppoa.