Kaivellessani verhovarastoani terassia varten huomasin hankkineeni ajan mittaan yhteensä 8 ohutta, valkoista verhoparia.
Niin, kahdeksan. Kesäsuunnitelmiini kuuluva myyntipäivä Hietalahden kirpputorilla on totisesti paikallaan ( ja Hietsu on muuten jo auki joka päivä! Varma kesän merkki)
Pääsin melko lähelle haaveilemaani terassitunnelmaa (lisää päähänpinttymästäni täällä, Hirviö puutarhassa ) vaikka trampoliini yhä vakaasti paikallaan pönöttääkin. Eilen makailin mukavasti peiton alla ja samalla säilyi näköyhteys trampoliinilla hulinoivaan jälkipolveen.
Pientä säröä atmosfääriin toi se että huomasin huutelevani makuuasennostani lapsille ohjeita ja käskyjä kuin pahimman luokan kuistigerberos, Mies kulki ohi pihatöiden lomassa joten ohjeistin myös häntä oikeaoppiseen kuopan kaivamiseen.
Tällä asetelmalla on melko mukava perhekesä tulossa.
Ja ei, vaatteeni eivät ole valkoiset, farkuissa on tahra ja esikoisen eskarille saapuessani huomasin kulkeneeni koko päivän kylilläkin nyppyisissä villasukissa ja puukengissä.
En kuitenkaan sallinut maanläheisen asukokonaisuuteni vähentää kuistin kuningatar- tunnelmaani.
Kun lopulta sain väijytettyä mieheni nostelemaan suurimmat rojut pois edestä kävi ilmi että heteka on täysin käyttökelpoinen. Ja,ah, kreikansininen! Kesän jälkeen sille etsitään arvoisensa paikka sisätiloista.
Viime yö oli turhan kolea mutta aion myös yöpyä hetekani syleilyssä mahdollisimman pian. Lukea ehkä Agatha Christien dekkaria (Murha maalaiskylässä kenties..? ) ja syödä Fazerin sinistä. Onneksi Fazerin sinistä voi syödä jo leutoja kesäöitä odotellessa.
Elämä näyttää liukuvan koko ajan yhä enemmän ulkotiloihin ja terassi tulee varmasti olemaan toinen
olohuoneemme kesän ajan.
Aion jokatapauksessa terassoitua vaikka lämpötilat eivät nousisi yli +10 asteen. Toppatakkiin ja tekniseen alusasuun pukeutuneena jos on pakko.
Muija <3 terde.
