Kun varmistui, että muutamme pois edellisestä kodistamme yksi huolenaihe oli esikoisen sosiaalinen elämä, lähinnä sen supistuminen ja siitä seuraava tekemisen puute. Asuimme ihanassa naapurustossa, ja leikkiseuraa löytyi omasta pihapiiristä. Katajamäellä (nykyinen kotimme) seura joudutaan noutamaan/palauttamaan autokyydillä aikuisten toimesta. Tilaa taas on käytössä huomattavan paljon runsaammin.
Jo aiemmin silmääni oli hivellyt netissä bongaamani setti voimistelurenkaita. Kauniit, kotimaiset, puiset rinkulat, saatavana myös mustina tai valkoisina, häivähdys nostalgiaa mukana. Vietin omassa lapsuudessani luultavasti satoja tunteja roikkuen pää alaspäin lastenhuoneen ja keittiön välisessä oviaukossa. Huomattavasti rumemmissa ja anatomian kannalta haastavammissa renkaissa jaloistani roikkuen.
Lapset lievästi sanottuna innostuivat ajatuksesta ja renkaat saapuivat Katajamäkeen samana päivänä kuin mekin. Ne löysivät paikkansa yläkerrasta ja ovat osoittautuneet loistohankinnaksi.
Kävi ilmi että Pukin ajatuksenjuoksu oli kulkeutunut kanssani samoille laduille ja aattona kotigymiä täydentämään saapuivat sulavalinjaiset puolapuut. Melko hintavat, mutta pukki ei ole köyhä tai kipeä.
Vempeleissä roikutaan, keinutaan, jumpataan, leikitään,meditoidaan ja tapellaan. Muunmuassa.
Otan vastaan arvauksia siitä kuinka monta kertaa olen vetäissyt kotitreenit. Vihjeenä se että käyttö ei ole ollut päivittäistä.
Maalaismuijan blogin ensimmäinen viikko alkaa olla taputeltu ja 1000 vierailua täällä meni tänään rikki, kiitos kyytiin hypänneille !
Oikein muikeaa Wappua kaikille! minä aion vetäistä pari haaleaa soijanakkia, useamman munkin ja nauttia ehdasta savolaisseurasta.
Jälkikäteen sovittu blogiyhteistyö Suomen Voimistelutuotteen kanssa.
