Se on ilmoja pidellyt ja viikko oli muijalle muutenkin säyseä. Toivottavasti sinullekin.
Puimurit ovat puurtaneet kaikkialla ympärillä pari viikkoa. Viime vuonna tähän aikaan asuimme vielä Helsingissä joten tämä on minulle uutta.
Outoa kyllä, olen nauttinut niiden katselemisesta vaikka yleensä en tunne minkäänlaista viehtymystä suuria, äänekkäitä koneita kohtaan.
Pumureita seuratessa tunne järkymättömstä jatkuvuudesta valtaa mielen.
Jos siis elämän epävarmuus hankaa mieltä ja uskosi ihmiskuntaa kohtaan horjuu suosittelen puimurintuijotusterapiaa.
Pellot ovat niiden jäljiltä sänkisiä ja hehkuvan keltaisia.
Kutsuvat ratsastusretkille.
Kamera kulkee mukana ja hevonen on oppinut oivaksi kuvausassistentiksi. Kun allekirjoittanut lausuu "otetaan kuva!" tuo hevosmaailman Einstein pysähtyy ja jää pönöttämään paikalleen kuin suolapatsas
Herra H:n hermo saattaa tosin pettää siinä vaiheessa kun kuvaaja selässä jumittuu liian pitkäksi aikaa mulkoilemaan linssin läpi yhtä ja samaa kohdetta.
Tai jos ruoka-aika lähestyy.
Tai metsästä kuuluu epäilyttäviä suohirviön, leijonan tai puskapirun aiheuttamia rasahduksia.
Kuvaussessiot suoritetaan siis ansioituneen assistentin ehdoilla.
Maalaiskylässä nähtiin alkuviikolla sieluunkäyviä auringonlaskuja, iltaruskoja, kuun nousuja.
Taivaalla tulta ja purppuraa.
Keskiviikon iltasratsastus auringon painuessa sänkipellon taakse, nouseva kuu pehmeällä taivaalla, kasteesta kostean pellon tuoksu.
Minä, hevonen ja kauempana juokseva kettu joka malttoi seisahtua meitä katsomaan. Mekin katsoimme sitä, komeaa repolaista.
Kovin paljoa parempi ei voi hetki elämässä olla.
En ollut käynyt joen rannassa useaan viikkoon ja pysähdyin ohi ajaessani sinne hetkeksi. Jotkut sitkeät sisupussit kukkivat rantatörmällä ja laiturin vierustalla edelleen, ja sinne oli ilmestynyt myös patukoita!
Olen haaveillut osmankäämistä vanhaan lasipullooni sijoitettuna vuosikaudet (käden taitojen ja mopoautot kieltävän lain ohella).
Haave on nyt toteutunut, ja osmankäämät olohuoneessa. Hyvää haltijatarta joka toteuttaisi nuo kaksi muuta odotellaan yhä.
Muistin kuulleeni että patukat kannattaa suihkutella hiuskiinteellä karisemisen välttämiseksi joten niin tein.
Vinkkinä se ettei kannata pitää suutaan ammollaan tuota askaretta suorittaessaan.Minä pidin.
Samaisella reissulla käväisin myös Tuusulassa Koiramäen Pajutallin hurmaavassa putiikissa.
Pihalle oli jo taidokkaasti ja silmää hivellen laitettu koristelua Kurpitsakarnevaalia varten.Se ei vielä tuolloin ollut käynnissä mutta nyt on. Tapahtuma pitää sisällään paitis kunnioitettavan määrän kurpitsoita myös alpakkoja, karusellin ja köyden vetoa. Muunmuassa.
Luultavasti käymme viikonloppun asiellä koko perheen panoksella. Karnevaalit jatkuvat sunnuntaihin asti.
Näkemäni perusteella suosittelen väkevästi, ja alpakathan ovat aina yhtä vetovoimaisia.
(Suunnittelin muuten joskus vakavissani uraa alpakkafarmarina.Jääköhän toteuttamatta? )
Olin päättänyt etten pistä elämääni ja lompakkoani risaiseksi Pajutalilla, eikä minusta kahta tekokärpässientä, 2 euroa kappale, voi kutsua tuhlaavaisuudeksi.
Näytillä oli upeita syyskransseja ja runsaasti tilpehööriä niiden valmistusta varten.
Varastin oitis kranssi-idean (sienet maksoin!) ja toteutin omani vanhaan pääsiäiskoristeena olleeseen josta riivin munat ja höyhenet pois.
Varvut hain kotipihalta ja pihlajanmarjat anastin pojan koulunpihalta välituntivalvojan kääntäessä selkänsä.
Tuli erittäin hieno, vähällä rahalla ja olemattomilla kädentaidoilla, eller hur?
Semmoistapa tänne.
Viettäkää elähdyttävän ilahduttava, kuulaan kupsakka, raikkaan rapsakka, kirpeän kipakka, lempeän lepattava ( okei, nyt pakotan itseni lopettamaan!) viikonloppu, ihmiset!
Käykää Kurpitsakarnevaaleissa!
