Joulukierroksia (vie sie, mie vikisen)

Vie sie, elämä, niin mie vikisen!
Näin sovittiin ja sehän vei, ja minä vikisin ja välillä nauroin, itkin, karjuin ja hymisin. Joulun alla se vei yhä kierroksiaan kihdyttäen.

Vei jouluruuhkiin, päivystyksiin, juhlasaleihin, apteekkeihin, pimeisiin metsiin, tuoksuviin kahviloihin, virastoihin, yhteistyökokouksiin, kirpputoreille ja syntymäpäiväjuhliin, postin jonoon, mielisairaalaan ja Stockmannille.

Myönnän etten ehkä ole ollut pelkästään passiivinen matkaaja jota elämä kuskannut niin kiihkein ottein ettei blogin ääreenkään ole ehtinyt. Haluaisin väittää etten antaudu jouluhössötyksen ja sitä seuraavan stressin valtaan lainkaan, vaan hiljennyn sanoman äärelle ja irtisanoudun turhanpäiväisestä hapatuksesta.

Se olisi törkeä valhe henkilöltä joka suivaantuu huomatessaan ettei jo hankittujen joululautasliinojen sävy kohtaa hyasintin kukinnon kanssa ja aikoo siksi hankkiutua uudestaan lautasliinaostoksille.

Edelläkuvatuista syistä johtuen pysyttelen tänään kevyesti kauniissa koristeissa, joulun jalanjäljillä, kuvilla kertomisessa.  palaamme syvemmille syövereille tuonnempana.
Ainakin paluun mielisairaalaan haluaisin jakaa kanssanne myöhemmin.

Mutta nyt tonttu-ukot- ja akat hyppikää, nyt on nimittäin riemu raikkahin aika.

Hyasinttihulluus on tänä vuonna iskenyt väkevällä woimalla kaiken muun hulluuden ohella. Pieneissä, narskuvan tuoreissa sinteissä on tenhoa.
Olen oppinut etteivät ne tosiaan tarvitse vettä!
Poistin vaa´alla olevien hyasinttien mulat kokonaan ja kiedoin paperia sipuleiden ympärille.Ovat kestäneet ainakin toistaiseksi loistavasti.

Pikkuserkkuni Savon suunnalta on tonttutehtailija vailla vertaa. Nämä huovutetut ( huovutettujahan nämä? epäröi käsityödummy) , parrakkaat karismaatikot syntyivät hänen taitavissa hyppysissään tilaustyönä. Tyypit ovat myös notkeita ja niitä saa helposti taivuteltua erilaisiin asentoihin.

Kransseja totta mooses myös olla pitää! Tuoksuvaa eucalyptusta ja perinteistä havua. Pitkän ( noin 4 minuuttia) harkinnan jälkeen satsasin tänä vuonna myös aika isoon sydänkranssiin ( Villa Nokkosesta, mahdollisesti sinikatajaa..?). Se on näyttävä sellaisenaankin mutta lisäsin vielä valkoiset käpykoristeet mukaan.

Vuosia sitten erään steinerpäiväkodin myyjäisistä hankkimani enkelit pääsivät killumaan kotikalliolta löytyneeseen karahkaan valosarjan kanssa.
Ystävällisesti jättäkää huomiotta roiskeet ikkunalasissa jotta strömsöläisyyttä lähentelevä julmys-tunnelma tuhoutuisi.

On elävää valoa ja keinovaloa, sähköllä ja patterilla. Turvallisuussyitä koko kynttiläkavalkadi sytytetään yleensä siinä vaiheessa kun nuori polvi on  vetäytynyt makuutiloihinsa.

Piparitalkoita on pidetty tänä vuonna jo kahteen kertaan. Ensimmäinen sessio jossa kumpikin lapsista oli mukana söi naista.
Kuopus ehti lappaa kitaansa valtavan määrän taikinaa sillä aikaa kun allekirjoittanut syöksähteli ottamaan uunista vain hiukan palaneita pipareita. Muotit eivät myöskään olleet nuorimmaisesta toivotunlaisia vaan hän muotoili taikinastaan muunmuassa ruumiinosia joita kohtaan 3-vuotiaat tuntevat suurta mielenkiintoa. Kyseiset leivonnaiset eivät päätyneet tuotantoon asti.
Toinen leivontakerta oli erittäin salainen, kahdestaan esikoisen kanssa järjestetty ja odotettu.
Poika halusi leipoa koko taikinan yksin (valmiin sellaisen , tottakai!) ja allekirjoittanut hääri paistovastaavana.
Meillä oli mukavaa.

Mikä parasta maa ulkona on tällä hetkellä valkoinen enkä voi muuta kuin huikkailla ulos että "pidä toi, pidä toi"!
Luminen, vaikka sentin verran luminen, joulu se vasta olisi jotakin!

Nauttikaa viikonlopusta, neljännestä adventista, ja lähestyvän joulun jollotuksesta, ihmiset!
Jos aiotte viettää sitä jouluostosten parissa muistakaa pakata käsiveskaan urheilujuoma ja virittäkää hikinauha otsallenne.

Käsi käyp! ( sisältää DIY koristeluoppaan askarteluhaasteisille)

Olen mahdollisesti yksi maamme vähälahjaisimmista käsityöihmisistä.
En ole koskaan pitänyt  käsitöistä, oikeastaan en siedä niitä lainkaan, ja askartelunkin kanssa on vähän niin ja näin. Tähän ikään mennessä olen oppinut kantamaan vajavaisuuteni arvokkaasti.Tumpelointini on vienyt minut jopa  kunniaan ja kuuluisuuteen.

En mene lähelle ompelukoneita, vältän liimaa vaativia hommia, enkä omista neulepuikkoja. Nappeja olen pakotettu silloin tällöin ompelemaan.Selviän siitä hitaasti, kiroillen, omaa tekniikkaani käyttäen ja sormet reikäisinä.
 
Muistan kuitenkin hyvin kirkkaasti ala-asteen käsityötuntien liian kireät silmukat, hikoilevat käteni nitisevää villalankaa vasten ja epämääräisen, neulotun penaalin joka ei koskaan valmistunut. Palan kurkussa, terävästi surisevan helvetinkoneen jonka lanka meni mykkyrään, neula katkesi, ja ommel ajelehti pois kurssista kuin lastu lainehilla.

Kaikki muut luokan tytöt olivat innostuneita ja näppäräsormisia pikkuemäntiä. Minusta ei voinut sanoa samaa.
Askartelussa liimasin typeriä silkkipaperimyttyjä sormiini eikä vessapaperirullatontun hattu pysynyt paikallaan.  (kyllä. näinkin innovatiivisia olivat askartelut munaisaikoina).
Hauskinta askartelussa oli repiä kuivunutta liimaa irti sormista.

Yläasteella ehdin käydä käsityötunneilla kaksi kertaa kun sekä opettaja että minä olimme sitä mieltä että teknisiin käsitöihin siirtyminen on ainoa mahdollinen vaihtoehto.
Se oli upeaa. Ryhmässä oli lisäkseni toinenkin tyttö ja opettaja suosi meitä sukupuolemme vuoksi viis veisaten tasa-arvosta.Hän valmisti merkittävän osuuden jokaisesta työstäni ja numero todistuksessakin oli hyvä. Ei ihme, opettaja osasi tosiaan tehdä hienon munatelineen!

Nuorena ja hulluna annoin vielä itselleni mahdollisuuden näyttää kynteni käsityötaidon saralla. Päätimme ystäväni kanssa tienata hyvät summat rahaa myymällä  käsityötaidetta torilla.
Melko mahtipontinen idea,vaikka ystäväni taidot olivat jonkin verran omiani edistyneemmät.
Hittituotteemme piti olla pillerihattu. Tein yhden.

Tulos oli sen verran persoonallinen että päätin pitää ainokaisen tuotokseni itse. Onneksi, sillä se oli tieni maineeseen. Jos et usko niin kurkkaa teoksen "Ei menny niinku Strömsössä 2"  sivulle 162 .

Mitä kaltaiseni kädentaitorajoitteinen ihminen sitten voi tehdä kun joulunalusaika väkertelyvaatimuksineen on taas täällä ? Kun haluaa itsetehtyä hyggeä ja onnistumisen iloa mutta ei niittää voi siitä mihin koskaan ei kylvetty?
Vastaus kuuluu vaikka mitä! Do it yourself- askarointi kuuluu myös meille joilla sormien paikalla on kimppu HK:n sinistä kun pitäisi ryhtyä toimeen. Lennokas mielikuvitus ja salliva mieli nimittäin korvaavat puuttuvan taidon.
Ohessa muijan jouluinen DIY- koristeluopas askarteluhaasteisille 

1) Turvaudu luontoon

Luonnon tuotokset ovat aina upeita toisin kuin sinun. Hae asetelmiasi varten sammalta, jäkälää, käpyjä, havuja, oksia. Muista kiittää metsää äläkä riivi mistä sattuu.Virittele luonnonantimista huikeita asetelmia esim. lasipurkkiin tai emalivatiin. Laita joukkoon esim eläinfiguureita tai joulupalloja. Hyggeile glögimuki kädessä ja tuijottele aikaansaannostasi ajatellen että ihan itse tein!
Huippuhelpon kranssin saat kun käytät esim pajusta punottua kranssipohjaa johon saa ilman rautalankoja tms. räpellystä vaativia elementtejä tökittyä koristukset.
Havut ovat ulkokranssissa oivallisia.Suurpiirteinen ulkoasu vaikuttaa tarkoitukselliselta mitä se ei välttämättä ole.

Kuuma vinkki: Tiger-kaupassa myytävät pikkupeurat maksavat 3 euroa kappale ja niitä sopii ripotella talvikotiin runsaalla kädellä!

 

2) Kukkakaupan antimet

Kuten edellä. Pienet hyasintit ovat edullisia ja sopivat vaikka mihin! Istuta osaksi asetelmaa, kauniiseen kahvikuppiin, teekannuun tai vaikka vanhaan kenkään.Lisää juurelle sammalta fiilistä nostattamaan.
 Kun söpöstä sintistä kasvaa pitkä roikale leikkaa  ja laita maljakkoon.

Myös pelkät vihreät maljakkoon tökättynä  tuovat talvista tunnelmaa. Itse suosin eucalyptusta ja pistaasinoksia.En tiedä miten helposti näitä on kukkakaupoissa saatavilla, omani ostan Villa Nokkosesta (kts. postaus Nokkonen ja N`avetta).
Eucalyptus toimii hyvin myös esim havujen kaverina, ja tuoksu on taivaallinen. DIY fiilistä saa tähänkin hommaan kietomalla maljakon ympärille koristenauhalla tai luonnonnarulla esim. lahjapaperia, leikkeen vanhasta lehdestä, postikortin tai vaikka palan jämätapettia. Vaihdella voi mielialan, sisustuksen ja ajankohdan mukaan.

Kuuma vinkki: wc-tiloissa hyasintti toimii oivana silmän ja nenän sulostuttajana.Aito wc-kukka peittoaa teollisen mennentullen.

3) Patterikäyttöiset pikkuvalot

Patterit kuluvat, ja niitä joutuu vaihtamaan, se miinuspuolena.
Valot kuitenkin kruunaavat upeat tekeleesi. Laita lasipurkkiin  asetelmasi kanssa ja teippaa patterikotelo kanteen kiinni.
Myös lasipurkillinen käpyjä komistuu kummasti kun piilotat valot tuikkimaan käpyjen sekaan.
Parhaita ovat rautalangassa olevat, pienet ja taipuisat valosarjat.
Ainakin viime vuonna mm. Citymarket myi sellaisia.

Kuuma vinkki: näitä ei voi olla liiikaa

4) Vanhat rojut

Joulutunnelmointiin sopii mainiosti vanha ja patinoitunut tavara. Löysin kellaristamme erittäin iäkkäät hikilankut ja ne päätyivät keittiöön kalenteriksi.

Sain oivan vinkin liidun käyttämisestä ja se tarttuikin suksiin mukavasti. Päivämäärän kirjoitin kärkeen ja sen voi helposti vaihtaa päivittäin. Siteessä roikkuu korillinen havuja ja eucalyptusta.
On hyvin mahdollista että tonttu käyttää suksia myös tämän vuoden joulukalenterina.
Vanha kelkka, potkuri, mela  tai kiulu saisivat varmasti uuden, upean elämän koristekäytössä.

Muija toivottaa lokoisaa ja lungia viikonloppua kaikille! Käyttäkää käsiänne, jos muija osaa  osaatte tekin!