Olette rohkeasti hypänneet muijan kyytiin nyt yli 10 000 kertaa.
KIITOS!
Kymppitonnin kerhoon pääsyä juhlittiin viikonloppuna ihastuttavan leipuri Frödingen leipoman, pakastaman ja markettiin kuskaaman kakun voimalla.
Kun aloitin en tiennyt mitä tuleman pitää. No, tällaista tuli.
Kirjoittaminen on ollut innostavaa, hauskaa, tunteita nostattavaa. Ajatuksia herättävää. Se on usein imaissut mukaansa ja venyttänyt iltaa yöksi.
Sanalla sanoen antoisaa.
Kuten valokuvaaminenkin. Nykyään ajattelen usein näkemiäni asioita linssin kautta. Kamera kulkee mukana lähes aina.
Pidän siitä.
Yhteistyö tämän tietokoneen kanssa ei kerää yhtä mairittelevia adjektiivejä.
(riivatun like-nappi jatkaa ailahtelevaa ja omaehtoista toimintaansa edelleen.Huolimatta miehen hatunnoston arvoisista ponnisteluista asian korjaamiseksi)
En juurikaan lukenut blogeja aloittaessani omani.
Nyt olen lukenut, ja päässyt ehkä hukan jyvälle blogien ja bloggaamisen ihmeellisestä maailmasta.
Blogimaailmassa samoillessani olen ihastunut, vihastunut, hämmästynyt, nauranut, itkenytkin vähän. Ja hämmästynyt vielä uudelleen.
Blogia kirjoittaessa ei voi tietää kuka tekstiä lukee.Vai lukeeko? Kiinnostavatko ketään allekirjoittaneen jorinat pihasta, lapsista,pusikoista tai mukikokoelmasta?
Vaikka lähtökohtana oli oman mielenvirkistyksen saaminen kirjoittamisesta on ollut todella mukavaa että joitakuita muunmuassa edellämainitut tilitykset ovat kiinnostaneet.
Olisikin huisin hauskaa jos jättäisitte elonmerkinitsestänne tähän postaukseen!
Terveisiä, palutetta, ajatuksia, jotain itsestäsi.
Kuinka löysit tiesi blogiani lukemaan?
Kirjoitatko itsekin blogia?
Sanan säilää saa vapaasti heiluttaa!
Monet teistä ovat antaneet mahtavan kannustavaa palautetta, jaelleet tykkäyksiä ja kommentoineet blogissa.
Se on ollu tmerkityksellistä.
KIITOS.
Kaikenlainen palaute, vastavuoroisuus ja keskustelu on jatkossakin enemmän kuin tervetullutta.
Viehkoa ja viiriliä viikkoa, ihmiset!
