Klo. 04.15

Puhelimen hälytys soi klo.04.15. Sänky ja nukkumatti vetävät takaisin höyhensaarille väkevin voimin ja lähes onnistuvat. Olen ehtinyt nukkua vajaa kolme tuntia ja inspiroiva ideani lähteä aamuyön ja auringonnousun ajelulle luontoa ihmettelemään ja valokuvaamaan tuntuu vähemmän kiehtovalta.

Kollaa kesti ja niin kestän minäkin.
Kampean itseni ylös, ja nappaan mukaani mukillisen kahvia to go ja banaanin.

Kun avaan takaoven näen välittömästi toisenkin aamuyössä vaeltajan. Peura seisoo piha-aitamme vieressä ja tuijottaa minua lähinnä närkästyneen oloisena. Se syö vielä muutaman korren jatkaa arvokkaan verkkaisesti kohti parkkipaikkaa ja pihatietä. See ya, pal!

Aurinko ei ole vielä noussut, kuu on näkyvissä mutta valo ottaa yhä enemmän tilaa.Onkohan tämä se tila jota porvarilliseksi hämäräksi kutsutaan?
Linnut laulavat kiivaasti ja taivaalla alkaa näkyä pastellisudin pyyhkäisyjä.
Nyt on kiire! Haluan ehtiä kuvaamaan valon saapumista ennen kuin yön usva ja tunnelma on poissa.

Ajelen ensin tuttua tietä läpi kumpuilevan peltomaiseman.Ryystän kahvia ja nautin näkymistä.

Yhtään autoa tai ihmistä ei tule vastaan. Pysäyttäessäni tien laitaan joen varrelle yksinäinen taksi suhahtaa ohi. Usva leijuu pellon ja joen yllä harsona ja huivimaisena juovana. Odotan että jokea pitkin lipuisi vanha ruuhi salaperäisine soutajineen.

Rymyän pengermää alas ja pellon laitaan kuvaamaan.Selkäni on ollut järjettömän kipeä ja pelkään kaatuvani ojaan pääsemättä enää ylös.
Roikun koiranputkissa kamera toisessa kädessä ja mietin olevani hullu.

Suoriudun, hullun tuurilla, ja seison keskellä upeaa aamuyötä ja kuvaan.Valo muuttuu nyt todella nopeasti.

Musta kissa juoksee pellon poikki, vilkaisee yön outoa kulkijaa ja jatkaa matkaansa. Teen samoin. Asettelen itseni nyt jo hiukan ärtymisen merkkejä osoittavan selkäni suosiollisella yhteistyöllä autoon ja jatkan ajelua.
Rinteessä on vanha, komea aitta jota olen halunnut kuvata. Valo ei ole nyt paras mahdollinen mutta nappaan kuvan kaunokaisesta.

Olen täysi tumpelo kameran asetusten ja teknisten ominaisuuksien suhteen. Niihin paneutuminen varmaankin kannattaisi mutta olen siihen liian malttamaton. Paina tuosta ja säädä tästä. Joo, joo,kohta..

Katselen nukkuvaa maalaismaisemaa, taloja joissa ehkä kohta herätään, tai ehkä loman kunniaksi nukutaan vielä monta tuntia.
En ole yksin hereillä, jossakin kiekuu kukko. Kertoo että yöstä tulee aamu.

Pellot ovat vielä usvaan kietoutuneina. On aivan tyyntä, putket ja heinät näyttävät erilaisilta kuin päivällä, aivan kuin nekin nukkuisivat. Tämä tunnelma on aivan erilainen kuin mikään muu.

Tiellä ajaa muutama auto mutta hyvin hiljaista on edelleen. Linnut tosin ovat vauhdissa, varikset lentelevät peltojen yllä, aamupalaa etsiskellen.

Aurinko alkaa tulla esiin. Se on aluksi vain häivähdys mutta pian kova, kaunis, kirkas tulipallo joka muuttaa yht´äkkiä tunnelman. Horros ja usva häviävät, viljapellossa on kullan hehku. Aamuliikenne alkaa.

Ajan metsä-rantareittiä kotiin. Pysähdyn kuvaamaan vanhan, mustan oven.

Rannassa mökkiläisiä saapuu veneillä työpäivää varten. Meri on kaunis kuten aina. Hiukan leväisellä pinnalla kelluu puhtaanvalkoinen höyhen. Pidän asetelmasta, mikään ei ole täydellistä.
Päivästä on tulossa lämmin.

On kulunut kolme tuntia siitä kun heräsin. Perhe on vielä unessa kun hiivin takaisin sänkyyn.
Kuuluu tuhinaa ja puhinaa.Tämä minulle on tuttua maailmaa.

Kannatti painia nukkumatin kanssa,vierailla aamuyössä. Oudossa, aika lumoavassa tunnelmassa johon tuttu tienoo vaipuu kun nukumme.

Nukkumatti on odottanut paluutani ja kajauttaa tajuni  kankaalle sillä sekunnilla kun suljen silmäni. 
Näen unta nakkimakkaroista.

Kirpputorien kuningatar

Hietsu, Hietalahden kirpputori. Kesä-Helsingissä, keskustan kupeessa, kävelymatkan päässä Mannerheimintieltä. Kannattaa köpötellä kaunista Bulevardia pitkin.
Lempikirpputorini vuodesta 1990 jolloin tein hartaasti odotetun ensivisiittini tuohon kirppishullun Shangri-Lahan.

Itä-Suomalaisen opiskelijan pää sekosi ja kesätyöpalkka hupeni. Muistan vieläkin käsitämättömän hienon, smaragdinvihreän paitiksen jonka tuolloin ostin. Tarkemmin ajateltuna vaatteen olkalinja toi vahvasti mieleen Sue Ellen Ewingin (joka oli miehensä mukaan a drunk, a tramp and an unfit mother).
Paitis ei totisesti jäänyt reissun ainoaksi hankinnaksi.

Paikka on nostalginen mutta myös osa kesääni joka vuosi, myyjänä ja ostajana. Tänä kesänä olen hietsuillut pari kertaa, ostajan roolissa.

Toimintaperiaate oli silloin ja on edelleen että kuka vain voi varata pöydän ja tulla myymään roippeitaan.Tori on kesäkautena auki päivittäin.

Kun katsoo kauempaa (vaikka kauppahallin portailta) on näkymä aika samanlainen kuin 20 vuotta sitten: Hitaasti liikehtivä, kirjava ihmismeri, rekkejä, pursuavia pöytiä, muutama torikahvilakoju.
Vaikka roippeet, tipehöörit, rätit ja lumput eivät kiinnostaisikaan kannattaa Hietsussa käydä. Ihmisten kirjo on kiehtova ja kansainvälinen: turisteja, eläkeläisiä, lapsiperheitä, keräilijöitä. Teinityttöjä Jakomäestä ja parsikuntia Tokiosta.

Jos edellämainittu esillepano planeettamme asukkaitakaan ei  kiinnosta niin jää kotiin.

Lähempi tarkastelu osoittaa että jotain on muuttunut. Poissa ovat itänaapurista saapuneet bussilastilliset herroja ja rouvia jotka kauppasivat maassamme suosittuja kulutushyödykkeitä torin kulmalla häiritsevän aktiivisesti.
En voi väittää kaipaavani, edes nostalgiatunnelmointini vallassa.

Pimeä pullo ei ollut kovin pimeä vaan kaupankäynti oli hyvinkin avointa. Jotkut sätkähuulet hankkivat kaikki tupakkansa Hietsusta. Kun halvalla sai.

Toinen selkeä muutos on torille pesiytyneiden ns. ammattimyyjien runsas määrä. Hinnat ovat usein sen mukaiset ja minusta kirppiksen alkuperäinen idea kärsii. Joissakin kojuissa jopa kortilla maksaminen näytti olevan mahdollista.
Ei kiitos.

Myyntipaikan varaaminen Hietsusta on aina ollut oma lukunsa.
Muistan ajan jolloin ainoa tapa saada myyntipaikka oli tulla aamulla paikanpäälle, paikat jaettiin saapumisjärjestyksessä muistaakseni klo 8 alkaen.
Tämä tarkoitti sitä että kauppahalin edustalla oli jono jo klo.04 aamuyöllä.
Kun paikalle saavuttiin kaverin kanssa kesäyön aamuhämärissä, kera kenttätuolin ja termoksen oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Paikalla saapui monenmoista väkeä. Jonossa turistiin niitä näitä kanssajonottajien kanssa, juotiin kahvia ja kuunneltiin lokkien konserttia.

Mieleenpainuneita muistoja.

Kiinnostuneille tiedoksi että tällä hetkellä varauksen voi tehdä netin kautta aina 2 viikkoa etukäteen.Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että puolilta öin joutuu olemaan sormet näppäimillä ja paikkaa klikkaamassa, ainakin jos viikonloppuna mielii myymään.

Alukesän uhoni Hietsussa myymisestä on hiipunut ja saatan hiipiä kasseineni ja  häntä koipien välissä kohti itsepalvelukirppistä kun syksy saa.

Torin laidalla sijaitseva vanha, kaunis Hietalahden Kauppahalli on kokenut viime vuosina täydellisen kasvojenkohotuksen.
Kun marssin sinne sisään viime viikolla ällistyin. Monenmoista kahvilaa, streetfood-paikkaa ja ravintolaa. Lisäksi herkkukojuja ja muutama sisustuskojusta.
Erittäin tyylikkäästi ja raikkaasti toteutettuna.

Ainoa miinuspuoli oli painostava kuumuus, joten hellepäivänä halli voi olla tukala kokemus.
Koska kierroksen tehtyäni hikoilin kuin sika ostin mukaani lounaaksi herkulliset falafelit ja tsatzikia Stadin Herkusta.

 

Tänä kesänä olen tehnyt Hietsusta muutaman huippulöydön. Mm. pino 40-luvun hyväkuntoisia Kotiliesi-lehtiä kauniine kansineen ja liikuttavan hassuine mainoksineen (odottavat kuningasideaa), suuri Riihimäen lasipurkki ja vanha opetustaulu (leikkihuoneen seinälle) muuttivat meille.

Menkää Hietsuun, ihmiset. Vielä ehtii, vielä ehtii, ennen syksyn synkkyyttä!

Yö

Se venyy. Ja venyy. Ja venyy kuin mehevä juustofondue, kesäilta maalaiskylässä.
Illasta tulee keskiyö ja hupsis,keskiyöstä aamuyö.

Juhannusviikolle tultaessa tilanne on se että allekirjoittaneen nukkumaanmenoaika huitelee klo.02 korvilla, give or take puoli tuntia.

Olen aina valvonut myöhään ja uskon vakaasti että illanvirkkuus/torkkuus on pitkälti synnynnäinen ominaisuus.Kesäaikana imu yövalvojaisiin vain kasvaa  entisestään. Valoisat illat, luonnon äänet, hiukan taianomainen tunnelma, kodin hiljaisuus (niin hiljaista että kuulee omat ajatuksensakin.Ja pystyy ajattelemaan ne loppuun!). Parhaat ideat ja inspiraatiot. Olisi järjetöntä painua pehkuihin.
Vielä järjettömämpää on jäädä valvomaan.

Illan saapuessa  ihminen alkaa kummasti keksiä itselleen kaikenlaista akuuttia puhdetyötä.

Viime aikoina mm. valokuvausta, kotiseutuhistoriaa,risteilytarjontaan perehtymistä, tapettitutkiskelua, sohvalla makaamista suihkuun menoa suunnitellen, yleistä nettisurffailua, pyykkien lajittelua, laskujen maksamista, riidan haastamista, luonnon katselua, kuulostelua ja haistelua, kierrätyspahvien kuskaamista, blogin kirjoittamista, huolestuttavien asioiden ajattelemista lopputulemana entistäkin huolestuneempi tila. Ja vielä vähän lisää valokuvamista (olen hurahtanut kuvaamiseen oikein kunnolla, ihanaa puuhaa.Kamera kulkee mukana siinä missä puhelin ja avaimetkin).

Myös yösyöminen kuuluu kuvioihin. Joinakin öinä saattaa uuni kuumeta puoliltaöin ja sisään sujahtaa saksalainen ystäväni tohtori Oetker.
Keski-ikäisen paheellista irrottelua.

Ensi syksyn palapeli on meillä tällä hetkellä melko levällään, ja sekin aiheuttaa osaltaan öisiä pohdintasessioita. Varmaa on  että esikoinen aloittaa koulun ja arki ja tutut kuviot tulevat muuttumaan. Kaikki muu on oikeastaan epävarmaa, isotkin asiat.

Eikä tuon palapelin palasia muuten kannattaisi ryhtyä sovittelemaan paikoilleen klo.01.30 yöllä.
Yksikään pala ei sovi  ja mielenterveys menee
.
Olen päättänyt laittaa kyseisen palapelin laatikkoon ja avata sen seuraavan kerran heinäkuun alussa. Voi olla että jokunen pala loksahtaa kohdalleen pienen tauon jälkeen.

Aamut ovat tietenkin karmeita. Kahvia tarvitaan pari litraa ja peilistä katsoo ruma ja vihainen rouvashenkilö. Päivittäinen mantra siitä kuinka varmasti menen tänä iltana ajoissa nukkumaan tulee mumistua läpi pään sisällä useampaan otteeseen.

Oikeastaan tietäen että juu, ajoissa my ass.

Ja totta tosiaan, sama univajeinen pirttihirmu joka ei koskaan ota opikseen katsoo peilistä jälleen seuraavana aamuna.
Tämä aamu ei tuonut poikkeusta.

Virkeää ja vitaalista päivää, ihmiset!

.