Nokkonen ja N`avetta

Aurinoista lauantaita itse kullekkin säädylle!
Esittelen teille paikan johon teidän tulisi suunnata viipymättä.

Tämä paikka on sisustuspuoti Villa Nokkonen, tuo tilpehöristin täyttymyksen tupa, esteetikon El Dorado, tunnelmoijan terapiahuone johon olen toistuvasti blogissani viitannut.
Vierustoverina Nokkosella on  kahvila N`avetta, herkkusuun helmi, nautiskelijan napakymppi.
Retkokohteena kombinaatio on mitä mainioin.Ravitsemusta riittää pääkopalle ja pötsille.

Nokkonen ja N`avetta sijaitsevat sopivasti kahden kaupungin välissä, Uuden Porvoontien varressa Sipoossa. Jos lähdet matkaan Helsingistä tai Porvoosta ja maltat ajaa rajoitusten mukaan (vaikka se onkin tässä tapauksessa haastavaa) olet perillä noin kahdessakymmenessä minuutissa.

Tieni johti Nokkoseen ensi kerran  muutettuamme tälle seudulle viime syksynä, keskelle sysipimeyttä ja maalaismeiningin matalinta aika.
Astuessani sisään tuohon eukalyptykseltä tuoksuvaan sisustajan runsaudensarveen tiesin selviytyväni marraskuusta.

Nokkosta pitää ihana Tarja ja palvelu on aina huippuystävällistä. Puodissa saa rauhassa katsella ja hoitaa mielenterveyttään atmosfääristä nauttimalla vaikkei mitään ostaisikaan. Mikäli nyt joku sattuu olemaan niin rautahermoinen että kykenee Nokkosesta poistumaan ilman ostoksia (mieshenkilöt poisluettuna).

Pieni, mutterinmuotoinen mökki onnistuu kätkemään sisäänsä uskomattoman määrän ehdottoman tarpeellista tavaraa, eikä vaikutelma silti ole lainkaan rönsyilevä tai kaaottinen. Tarjolla on esimerkiksi kahvikuppeja, julisteita,kransseja ja postikortteja.  Vintage-maaleja ja vaatteita, koruja ja pieniä huonekaluja. Sekä hirmuinen määrä kaikenlaista muuta muikeaa!

Pyykkietikka jota löytyy Nokkosesta lukuisissa eri tuoksuissa on oma lukunsa.Tuoksut ovat ihania, eikä niillä ole mitään yhteistä tavallisten pesu/huuhteluaineiden kanssa. Käytän itse pelkästään hajusteettomia pyykkipulvereita enkä huuhteluainetta lainkaan.Tämä siis ennen etikkauskovaisuuteni aikaa.
Omat suosikkini ovat tee ja hiukan voimakkaampi pioni. Valmiissa pyykissä tuoksu tuntuu sopivan mietona häivähdyksenä. Ainetta  käytetään huuhteluaineen sijaan, ja se puhdistaa samalla myös pesukoneen.Loistotuote sopii myös siivoukseen.Loraus moppausveteen tai suihkepulloon veden sekaan ja koko koti tuoksuu taivaalliselta.

Tuoreet kukat saapuvat yleensä torstaisin joten vierailen Nokkosessa usein juuri silloin ja ostan jotain viikonlopuksi.
Valikoimassa on usein esimerkiksi hortensian oksia, raikkaita eukalyptusnippuja, vintageneilikoita ja muita
vähemmän nähtyjä leikkokukkia.

Valikoima vaihtuu Nokkosessa nopeasti, ja usein tuotteet myydään loppuun sillä aikaa kun ihminen ehtii juuri ja juuri lausahtaa sanan kissa. Jos joku tuote siis huutaa nimeäsi ja vaatii päästä mukaasi ei kannata jäädä kissaa kuiskimaan.

Ja jos etsit lahjaa jollekulle jolla on jo kaikkea (tai niin sinä luulet) tämä on oikea osoite.

Osa tuotteista on hintavampia, mutta paljon pientä ja piristävää löytyy pikkurahallakin (tosin pikkuraha saattaa muuttua isoksi rahaksi jos eksyy kaamoksen pimeydessä Nokkoseen esimerkiksi neljä kertaa viikossa). Kaikki on kaunista ja hyvällä maulla valittua. Vaikka tavarat ovat pääosin vanhahtavaa tyyliä ei Nokkosesta löydy ylilyöviä hörselöpörselöitä tai kömpelöitä mukamaalaisromanttisia kammotuksia. Esteetikko voi siis rentoutua ja keskittyä nauttimaan ilman pelkoa mahdollisesta pöydän alta silmille käyvästä rumiluslyhdystä tai vaalenpunaisen yliannostuksesta.

Omista hankinnoistani suosikkeja ovat muunmuassa keittiön musta seinähylly, pyykkipoikanaulakko ja laatta joka toimii ruokapöydällä pannunalustana ja koristeena. Ja noin kolmesataa muuta tarvetavaraa.

Kahvila N`avetta (joka toimii, ylläripylläri, vanhassa navetassa) ja Villa Nokkonen sijaitsevat samassa, viehkossa pihapiirissä . Lisäksi tarjolla on vuokrattava juhlasali sekä savusauna.
Kaikki N`avetan tuotteet valmistetaan omassa leipomossa paikanpäällä, ja sen huomaa. Tarjolla on  joka päivä, myös viikonloppuisin, keittolounas . Kahvila on tunnelmallinen, palvelu ystävällistä ja herkut suussasulavia.
Lapsille löytyy syöttötuoleja, lounaan voi ostaa lastenannoksena ja myös koira-asiakkaat ovat tervetulleita sisään.
Jos käyt toisessa et voi jättää väliin toistakaan!

Tuoksuvaa ja tunnelmallista wiikonloppua, hyvä herrasväki! Käykää vaikkka nauttimassa pistaasipulla ja kermavaahtokaakao ja arvostakaa itseänne hankkimalla hortenisan oksa himaan!

Taide ja Muoto

Käyn taidetta ihastelemassa tai kauhistelemassa melko harvoin. Taiteen vieroksuntani on pääosin olosuhteiden sanelemaa.Elämä vie, ja arjen taidetta on pitää pytinki ja perhe ruodussa, ruoassa ja rakkaudessa.

Ilman edellämainittuja, melko kokonaisvaltaisia puhteinani  luultavasti vierailisin taiteen äärellä useamminkin.
Olkoonkin ettei tekotaiteellisen sonnan tai täysin tyhjän ja sisällöttömän lahjattomuuden esittely taiteena ole ihan harvinaista.

Tämä on tietysti vain yksinkertaisen mutta pahansisuisen maalaismujan mielipide.

Loman lopettajaisiksi päätimme kuitenkin miehen kanssa suunnata  paikkaan joka tarjoaisi hengen ja ruumiin ravintoa sopivan kompaktissa paketissa, shoppailuelämyksellä kuorrotettuna.

Gumbostrand Konst och form sijaitsee Sipoossa, keskellä luontoa, merellisissä maisemissa.Jollei ole kiire kannattaa ajella moottoritien sijaan uutta Porvoontietä pitkin ja nauttia näkymistä. Kiirettömälle väelle vinkiksi että useampaankin otteeseen blogissa mainitsemani Leipomokahvila N´avetta ja  sen pihalla sijaitseva pieni tilpehööraajan paratiisi Villa Nokkonen ovat reitin varrella.

Helsingin keskustasta ajoaikaa kertyy n. puoli tuntia.  Hartwallin vanhan korkkitehtaan tiloissa on muutaman kuukauden välein vaihtuva nykytaiteen näyttely, bistro ja design/sisustusmyymälä. Taidenäyttelyyn on vapaa pääsy.

Jos kaipaat vaihtelua viikonloppuun, tekemistä, näkemistä, kokemista ilman liian suuria ponnisteluja se voisi olla tässä.

Bistron sunnuntaibrunssi on hyvinkin suositeltava. Ei ehkä määrällisesti yhtä kystä kyllä kuin jotkut brunssipöydät mutta laatu kompensoi. Ympäristö on mitä mielyttävin; vanhan tehtaan korkea tila yhdistettynä ilmavuuteen, raikkauteen,rentouteen  ja ystävälliseen palveluun.
Erityismaininta sopivan eleettömästä musiikista joka soi riittävän hiljaa.
Brunsseilemaan aikoville vinkiksi että pöytävaraus on suositeltava. Paikka oli tälläkin kertaa aivan täynnä.

Jollei taide olisi jo huutanut nimeäni avoimien ovien tosielta puolelta olisi saattanut kasvattaa juuret takalistooni ja istua brunsseilemassa ulosheittoon asti.

Useamman santsauksen ja kolmen kahvikupillisen jälkeen siirryimme kuitenkin hengenravinnon pariin. Tämänhetkisessä näyttelyssä on tarjolla usean eri taiteilijan töitä: maalauksia, valokuvia, lasitaidetta.
Melko helposti sulavaa, riittävän kevyttä katsella. Ei ehkä suuria tunteita herättävää mutta aina ei tarvitsekkaan.Kokonaisuus ei kuitenkaan minusta kaatunut tekotaiteellisuuden tai mitäänsanomattomuuden kuoppaan. Oikeastaan näyttely oli hyvä, sellainen kuin kesänäyttelyn kuuluukin.

Hyväntuulinen olotila jäi päälle. Tosin osa hyväntuulisuudesta menee mahdollisesti sen piikkiin että katselmus tehtiin aikuiskokoonpanolla.

Lopuksi tutkimme kaupan laajaa tarjontaa. Valikoima on minusta kiinnostava ja laadukas mikä tarkoittaa myös hintavaa.
En ostanut mitään mutta mies osti. Ylihintaisen sohvatyynyn päällisen.
Halusi sen aivan välttämättä. Tai kenties halusi erään nimeltämainitsemattoman lähipiirinsä henkilön pysyvän hyvällä tuulella ja kotinsa vapaana hitto-kun-harmittaa-se-sohvatyyny-se-olisi-sopinut-tänne-niiiiin-hyvin-olisi-pitänyt-ostaa-se-voivoi-rankutukselta.

Niin tai näin, komistus pönöttää sohvalla mieltä nostattamassa. 
Ja mielennostatus tulee tarpeeseen viimeistään huomisaamuna klo.07.30. Olen varustautunut paitsi tyynyllä myös auringonkukilla ja yltiöpositiivisella asenteella (kenties myös ripauksella sarkasmin voimaannuttavaa taikapölyä).

Havuja p-kele, ja Olkoon Woima Kanssanne,arkeen palaavat kohtalotoverit!

Kaikki muumit laaksossa

Palasin Muumilaaksoon. Naantaliin, kauniille Kailon saarelle.Sinne missä aurinko paistaa aina ja satujen ihana maailma avautuu yhdessä kukkaron nyörien kanssa.

Kerta oli minulle kolmas, aiemmista vierailuista toinen oli kesällä  (muistaakseni 4 vuotta sitten) ja toinen toissatalvena hiihtolomien aikaan jolloin Muumimaailma avaa ovensa talviteemalla (tuosta käynnistä jäi tympeä rahastuksen maku).

Pidän kuitenkin paikasta huomattavasti enemmän kuin joistakin lapsikansalaisten huvituksiksi kyhätyistä riemuloista joissa on liian paljon kaikkea.
Muumilaaksossa ei ole.

Upea, merellinen luonto on saatu hienosti osaksi kokonaisuutta, ja muumimaista henkeä on aistittavissa. Jo kävelymatka saarelle on elämys.

 Nämä seikat miellyttävät varmasti itseni lisäksi monia muitakin aikuisvierailijoita.

Kaikki huvipuisto-tyyppiset vempaimet puuttuvat kokonaan ja elämykset perustuvat tekemiseen ja näkemiseen.

Satupolku, Muumipapan Merenhuiske-laiva ja tietysti itse muumitalo on tehty huolellisesti ja ajatuksella.
Kuten kaikki muutkin kohteet .
Alueen siisteydestä antaisin kiitosta myös.

 

Erikoismaininta on annettava luonnonhelmassa, mäntyjen katveessa sijaitsevalle lepoalueelle. Riippumattoja, pieniä pesiä ja säkkituoleja joihin voi köllähtää ja rauhoittaa lapsen päivälevolle (yeah.right.good luck.)
Testailin riippumaton ja hyvin olisin voinut siihen nukahtaa.
Loistoidea.

Muumihahmot ovat  hyvin keskeinen osa puiston (onko se puisto? elämyspuisto? teemapuisto? muumipuisto? ) vetovoimaa.
Ainakin osa on niistä vaeltaa vierailijoiden keskuudessa koko ajan, halattavana, tuupittavana ja lääpittävänä (toisin kuin eräs leuhka hylje laivalla).

Seurasin pariin otteeseen paheksuva tantta- ilme naamallani, kielenkantani hädin tuskin hilliten, miten muutama kullanmuru piti hauskaa läimäyttellen ja tönien hahmoja.

Haisuli olisi ottanut köniinsä kunnolla ellei  Poliisimestari olisi puuttunut asiaan. Reippaiden lapsukaisten vanhemmat eivät nimittäin puuttuneet.

Tuumailutuokio Muumilaakson putkassa olisi tehnyt terää kyseiselle Iskälle ja Äipälle.


Mykkänä pysyvät Muumit, Nipsu, Hemuli ja Haisuli selviävät maanisen innokkaista vieraistaan  hikisempinä mutta kenties kuitenkin hiukan helpommalla kuin esim. Pikku Myy, Nuuskamuikkunen ja Noita. Jälkimmäiset keskustelevat faniensa kanssa ja esiintyvät omilla kasvoillaan.
Alueella järjestetään päivän mittaan myös useita erilaisia näytöksiä, molemmilla kotimaisilla.


Hahmojen esittäjät olivat minusta todella hyviä ja myös esitykset toimivat.
Niitä katsoessa ei tarvinnut kärsiä sijaishäpeän tuskaa tai puutua pölkyksi tylsyydestä.

Kuopuksesta kaikkein kiehtovinta olivat nimenomaan hahmot. Laulutuokio Nuuskamuikkusen kanssa teltan edustalla ja haisulin takaa-ajo olivat kohokohtia.

Pienimuotoisen yllätyksen toi se kuinka hyvin 7-vuotias poika viihtyi. Oikeastaan aivan yhtä hyvin kuin 3-vuotiaanakin, jolloin koettiin suurta draamaa Haisulin ryöstäessä pojan lippiksen.

Se huuto joka lapsesta lähti hattukepposen ansiosta oli niin selkäpiitä karmiva ettei Haisuli ollut todennäköisesti vastaavaa kuulllut.
Karvainen lemuilija palautti lippiksen  salaman nopeudella.
 Tunsin suurta myötätuntoa todennäköisesti nuorta, säikähtänyttä, haisulin sisällä hikoillutta kesätyöntekijää kohtaan.

Poikaa muisto on naurattanut kovasti. Tällä retkellä oli sovinnon teon aika ja tyypit vetäisivät ylävitosen.
Jonkun muun hattu sen sijaan otti kyytiä Haisulin käpälissä.

Suurin miinus Muumimaailmassa on hinta.
 Sisäänpääsy maksaa kaksikymmentäkahdeksan euroa/ henkilö. Iästä riippumatta. Ei mitenkään edullista siis. Ei edes kohtuullista.
 Minusta kohtuullista olisi rahastaa lasten kanssa paikalle saapuvilta aikuisia hiukan vaatimattomammin.

Ilman lapsia saapuvat ovat sitten asia erikseen.Heitäkin kävijöissä nimittäin on, erityisesti muumeja rakastavat japanilaiset saapuvat myös aikuisporukoissa.


Hintavuudesta riistoksi touhu muuttui  siinä kohtaa kun pyysimme kahvilan (jonka asiakkaina olimme) hanasta täydennystä lasten vesipulloon.

Tämä ei käynyt vaan jouduimme ostamaan 2,5 euroa maksava pullollisen vettä.

Kahvilan myyjä ehdotti myös juomapullon täyttämistä wc:n hanasta. Tervetuloa noro ja muut vekkulit kesävieraat.

Edellä kuvattu asenne ei  mielestäni ole kovin muumihenkinen.
What would moomins do, kannattaisi miettiä.

Vietimme yhden yön Naantalissa. Matka on turhan pitkä edestakaisin ajettavaksi päiväseltään (ainakin vanhempien turnauskestävyyden kannalta) ja viehättävälle Naantalillekin kannattaa  uhrata hiukan aikaa.

Majoituimme Naantalin matkailun kautta varattuun Lintulan Pikkukotien puutaloyksiöön Vanhan Naanatalin sydämessä.Pakettiin kuului kahden päivän lippu Muumimaailmaan yhden päivän lipun hinnalla.

Paikka oli todella viihtyisä ja mukava isoine ulkoterasseineen.Sängyistä ei ikävä kyllä voi sanoa samaa. Entuudestaankin ärhäköitynyt selkäni huusi aamulla apua.

Naapurin musta Ismo-kissa kävi useampaan otteeseen ilahduttamassa läsnäolollaan, pyrki yöpymäänkin yksiöömme.

Aamianen nautittiin vierasvenesatamassa yli satavuotiaassa  Merisalissa. Menneen ajan merihenkeä uhkuva ravintola on juuri sellainen paikka johon ihmisen pitää hakeutua kun hän on Naantalissa.
Nykyhetki tarjosi valkoisia housuja, v-aukkoneuleita, ruskettuneita kasvoja ja aurinkoraitablondeja.

Ah, mitä elämää he elävätkään ajatteli nainen ja muisti ettei ollut harjannut hiuksiaan sinä aamuna.

Aamiainenkin oli aika hyvä.
Jätticroissantti homejuustolla merimaisemasta nauttien kelpasi minulle, takkutukkaiselle maalaismuijalle.

Aamiaisen jälkeen ohjasin lempeästi perheeni vielä pariksi tunniksi muumien luo, ja itseni kohti kapeita kujia, kauniita taloja, kahviloita ja kauppoja.

Vanhassa kaupungissa on jonkin verran pieniä putiikkeja, mutta itseäni kiinnosti eniten torin lähellä sijaitseva Living Deauville.

Liike oli yllättävän iso, ja tarjosi kaikenaista kivaa kotiin. Tilpehöristin mukaan tarttui mm. kortteja ja farkkukankainen keittiöpyyhe.
Suositten visiteeraamaan!

Paluumatkalla pilvet olivat upeita, tunneleita yhdeksän ja takapenkki piti kakkarunomaratonia, välillä kaksinkerroin omille neronleimauksilleen käkättäen.

Meillä on sitten lyyriset, uskomattoman lahjakkaat lapset, totesin miehelleni joka nyökytteli myöntymisen merkiksi.

Kyllä perhelomailu on kuulkaa lomailun kuninkuuslaji.

Nauttikaa kesän riemuista ja pitäkää muuminne laaksossa, ihmiset !