Kukoistus

Olen kärvistellyt tiukan kesäflunssan kourissa viikonlopusta asti. En ehtinyt koputtaa puuta kun perjantaina kehuskelin ystävälleni kuinka olemme pysyneet terveinä koko talven.
Leuhkimiseni kostautui välittömästi ja lauantaina tauti jo tuli taloon.

Vaikka oma tilani ei ole erityisen hehkeä ei puutarhasta voi sanoa samaa. Hyvät naiset ja herrat, nyt nimittäin kukoistaa. Puolivillaisesta puutarhurista huolimatta.

Omenapuut lehahtivat yhtä lukuunottamatta täyteen kukkaansa tänään. Luumu on kukkinut jo jonkin aikaa. Kainon kauniit mansikan kukat, dramaattiset särkyneet sydämet, lapsuuden lempikukka akilleija ja muutama allekirjoittaneelle tutunnäköinen mutta tunnistamaton kasvi koreilee pihalla.

Kutsuvat tautista emäntää ulos ihastelemaan itseään heikosta hapesta huolimatta.

 

 

 

Illansuussa jaksoin buranatankkauksen woimin kuljeskella ulkona katselemassa ja kuvaamassa. Myös perhosia oli liikkeellä aikamoinen liuta ja orava kurkki kuvauspuuhiani männyn oksalta.
Monenlaisia komeita ja karunoloisia sarvijaakkoja ja turilaita näkyi omissa puuhissaan.

Raparperin kukka on oikeastaan aivan uusi tuttavuus minulle. Se lienee vielä nupullaan ja näyttää tuossa tilassaan hyvin kiehtovalta, alkukantaiselta mötikältä. Kauniilta kuitenkin. Oudolla tavalla.

Syreenit ja osa putkista (koiraputket? kissanputket? mitä näitä nyt on? )  olivat vielä vähän unessa, samoin liljat.

Pihan takaosaan on ilmestynyt myös ikisuosikkejani lupiineja, niiden kukkimista odotan innolla! Lupiinien kukkiminen julistaa minusta aina kesän viralisesti alkaneeksi.
Muutaman istutin jo aiemmin näkyvämmällekin paikalle pihaan, toivottavasti leviävät ainakin hiukan.

Omenapuun kukissa on jotain käsittämättömän kaunista. Otin niistä noin kaksikymmentä kuvaa enkä meinannut malttaa lopettaa siihenkään.
Eikä onnistunutkaan kuva kuitenkaan tee oikeutta niille.


Kimalaiset olivat onnellisina omenankukkien kimpussa.Monta pörisijää lejaili kukasta toiseen, kiireisinä maistamaan jokaista.

Mielleyhtymää allekirjoittaneesta ruotsinlaivan buffetravintolassa ei voinut välttää.

Pihalla on nousemassa vielä monta kasvia joita en ainakaan toistaiseksi tunnista. Tällä kukkahattutädillä on jännityksentäyteinen kesä tiedossa!

Ja Jos joku kertoisi tämän tuoksuvan, valkokukkaisen pensaan nimen niin olisin kiitollinen! Joku pensasangervo kenties?
Myös perhosen tunnistusapu otetaan ilolla vastaan!

Hortonomiaa

Nyt se on sitten täällä. Kiihkein pihan kaivelu-, kuoputus-, rapsutus- ja ruoputus-kausi. Harmi vain etten kuulu multasormien aateliin. En jaksa paneutua eri multalajien syvimpään olemukseen, lannoitteiden kiehtovaan kirjoon tai nikseihin joilla vaativammankin kaunottaren saa kukoistamaan pihansa perukoilla. Kasvien kasvatus sisätloissa taimiksi (olen antanut itseni ymmärtää että näin joskus menetellään) ennen ulosvientiä kuulostaa liian monivaiheiselta ja turhalta puuhalta. Neurokirurgiakin vaikuttaa yksinkertaisemmalta kuin tositoiminen puutarhurointi.

Suhtaudun kateudensekaisella ihmetyksellä ihmisiin jotka pitävät puutarhansa upeassa kunnossa ( ja huomasin juuri että tuo kuulostaa katkelmalta erään ex-ministerin ja tanssivan blondin välillä käydystä tekstiviestikeskustelusta.).

Minä haluan tulosta hortonomihommistani pian, pian. Kesäkukkien valitseminen ja istuttaminen (ruukkuihin,valmiiksi kukkivana, kiitos),Tsehovin hengen herättely, kuistin sisustaminen (verhot saatiin paikalleen eilen.Jeee! ) ja ruohonleikkaus sopivat minulle.Nautin niistä suuresti.

 

 

Viime kesänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni muutaman yrtin kasvattamisesta.Hommasin pienen puulaatikon johon istutin persiljaa ja ruohosipulia. Tillinsiemenpusseja rahistelin moneen kertaan mutta uskallus loppui.Tuittupäinen kasvatettava kuulemma.
Rehut kasvoivat vauhdilla ja kukoistivat runsaina koko kesän ilman erityisiä kikkkailuja. Aion tehdä saman tänä vuonna.Se että saa käyttää kokkailussa jotakin itse kasvatettua tekee ihmisen onnelliseksi.

Kukiksi valitsen helppoja tapauksia: orvokkeja, markettoja ja pelargonioita, vuodesta toiseen.
Tarkemmin ajatellen olen puutarhurina paitsi lahjaton myös laiska.

Tänä keväänä laitoin elämän risaiseksi ja ostin myös ihanan lemmikkipuskan sekä jonkin sortin ruusupuun (en muista nimeä, jos joku tunnistaa kuvasta niin kertoo !).Lemmikki kotiutui talon portaiden alta löytyneeseen vanhaan sinkkiämpäriin, ja molemmat koristavat nyt kuistia. Stay alive, my darlings! Uskallan jopa nöyrästi toivoa että ruusupuu kukkisi.

 

Kotimme piha on armollinen kaltaiselleni. Vanhat hedelmäpuut ja pensaat ovat siinä missä pitääkin.Suuri osa tontista on luonnontilassa; kalliota, havupuita ja kaatuneita runkoja. Kaunista sellaisenaan . Omaan ulkoilmaelämääni kuuluu mahdollisuus istuskella, vaellella ja hengailla pihalla. Olla tekemättä yhtään mitään, hengitellä vain. Ja ehkä juoda kupin kahvia, hengittelyn lomassa.

Ensimmäinen kesä uudessa kodissa antaa myös sopivan keppihevosen olla passiivinen terassilta tuijottelija: "nyt ensimmäisenä vuotena katsotaan mitä kaikkea pihalta nousee.Sitten seuraavana vuonna voi itse enemmän laitella".
Melkein uskon itsekkin kun sanon sen ääneen.

 Olisi kiinnostavaa kuulla muiden puutarhuroinneista. Millaisia pihoja/parvekkeita teillä on? Otan mielelläni vastaan vinkkejä ja ideoita istutuksista, pihan hoidosta  ja puutarhuroinnista ylipäätän, gardening for dummies- tyyliin !
Kauneutta keskiviikkoonne, ihmiset !