Päätin myös jakaa kyseisen herkun ohjeen ja valmistusprosessin kanssanne. Jos vaikka sattuisitte kaipaamaan jotain säpäkkää suolapalaa viikonlopun viettelykseksi.
Tarvitset:
2 munaa
4dl vehnäjauhoja
8dl maitoa
50g sulatettua rasvaa
150g hienonnettua pinaattia (olen aina käyttänyt pakastepinaattia.Kannattaa sulattaa ja valuttaa ensin)
200g fetaa
oliivisiivuja (öbaut 1 pikkupurkki)
1 valkosipulin kynsi
päälle kuivattua basilikaa
( + valmiin pannarin päälle parmesanjuustoa jos haluat)
-Kuumenna uuni 225 asteeseen (laitoin epäkelvon kiertoilmakapistukseni 200 asteeseen)
-Sekoita kulhossa munat, jauhot, puristettu valkosipuli ja PUOLET maidosta.
-Sekoita hyvin, lisää loput maidosta ja anna taikinan turvota hetki ( en tiedä miksi, enkä tiedä mikä on hetki.Minulle se oli tässä noin viisi minuuttia).
-Sekoita sitten n.puolet sulatetusta rasvasta taikinaan.Toisen puolen voit käyttää uunipellin voiteluun.
(Tai sitten et. Itse käytin leivinpaperia. En jaksa ryhtyä pesemään peltiä kokkailun jälkeen)
-Kaada taikina pellille ja ripottele päälle pinaatti, feta, oliivit ja louksi kuivattu basilika.
-Paistat n.20-30 minuuttia ja sitten nautit!
Leivontahetkeni oli tällä(kin) kertaa hyvin kaukana strömsökokemuksesta, mutta lopputulos erittäin kelvollinen.
Yliarvioin vahvasti kykyni keskittyä sekä pannukakun valmistukseen (kiireessä, ehtiäkseni ennen perheen saapumista paikalle esikoisen futistreeneistä) että valokuvaamiseen ja tekstiviestien kirjoitteluun samanaikaisesti.
Aluksi sekoilin maidon annostelun kanssa; turvotettuani taikinaa aloin miettiä olinko lisännyt toista puoliskoa maitoa lainkaan.
koska rajallinen kapasiteettini oli sidottu jauhopussin valokuvaamiseen. Päädyin siihen etten ollut ja lorautin lisää maitoa. Varmuuden vuoksi kaadoin maitoa myös lattialle.
Lisäyksen jälkeen olin sitä mieltä että maitoa olikin alunperin ollut oikea määrä ja nyt liikaa. Tilanteen tasapainottamiseksi viskoin sekaan summamutikassa lisää myös jauhoja ja toivoin parasta.
Kaadettuani taikinan pellille huomasin,kappas vain, sulatetun rasvan pönöttävän yhä keskellä pöytää. En siis ollut lisännyt rasvaa taikinaan.
Päätin lisätä sen pellillä. Heikko lenkki tässä suunnitelmassa oli rasvan sekoittelu taikinan joukkoon haarukalla. Sillä kappas vain, onnistuin tökkimään haarukallani reikiä leivinpaperiin ja taikina alkoi valua leivinpaperin alle ja pitkin pellin pohjaa.
Revin hätäpäissäni lisää leivinpaperia ja tungin sitä reveneen paperin alle. Kuin kylmäpäinen kirurgi sain vuodon hallintaan ja saatoin suorittaa vaativan operaation loppuun.
Huhkittuani hellan edessä ja siistittyäni pahimmat siivot olin tuskanhiessä ja siirryin kuistille viuhkomaan ja viilentelemään itseäni.
Sillä aikaaa pannukakku oli melko lähellä kärventyä. Se paistui aivan toispuoleisesti mutta raa´alta tai palaneelta pannarilta vältyttiin.
Kaikesta ylläkuvatusta säätämisestä huolimatta pannukakku oli hyvää (ei ehkä ihan yhtä kuohkea kuin yleensä) ja pelti tyhjeni illan aikana viimeistä murua myöten.Tämä kertonee siitä että kyseisen leipomuksen kanssa on vaikea epäonnistua vaikka panostaisi siihen tosissaan.
Mahtavuutta viikonloppuunne, ihmiset! Tehkää kreikkalaista!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti