keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Lapset

Heitä on kaksi.

Joskus tuntuu kuin olisi kaksitoista,kaksikymmentä,kaksisataa. Pehmeäposkisia, kovaäänisiä, suoraan alenevassa polvessa.

Ajavat minut hulluuteen ja takaisin.
Niin rakkaat.



Heitä voisi olla seitsemän.

En haluaisi seitsemää.
Silti mietin vieläkin joskus niitä viittä, surenkin.
Luulin etteivät nämä kaksi eläväistä, olevaista tule koskaan.
Mikä onni olla väärässä.

Poika tuli ensin, seitsemän vuotta sitten.
Ihmeellinen poika.

Viisas vauva joka nukkui vähän, ja puoli tuntia kerrallaan. Ei halunnut nukkua koska eniten kiinnosti kaikki.
Silti kuin iloinen keksi Hangon kaupungista.


.
Äitikin nukkui puoli tuntia, ei ollut aina  iloinen eikä näyttänyt keksiltä.
Näytti nääntyneeltä noita-akalta, söi mikropitsoja puolikylmänä ja oli viisas kuin kumisaapas. Ei muistanut kunnolla kuka on.

Poika sai silti noita-akan hymyilemään.

Vaunulenkillä äidin piti juosta puskaan pissalle ja netin mammapalstalla kerrottiin BabyBjörnin kantorepun olevan paholaisen keksintöä. Se reppu vääntää lonkat, pilaa selän, tekee ihmistaimesta ihmisraunion.

 Juuri sellaisen Baby Björnin äiti oli ostanut koska kantoliinan käyttö vaati liikaa ajattelua.

 Sellaistakin voi elämän suurin onni olla.

Nyt poika puhuu Lionel Messistä, kertoo vitsejä pieruista. Potkii palloa kovaa, vahva selkä ja loistolonkat.( Nii-in. Eivät ne kantovälinevammat välttämättä vielä näy!)
Hevosmies, pitää matematiikasta, Aku Ankasta ja perunasta.

On luonut Legoista maailmoja.












Kolme vuotta sitten tuli tyttö, kesäisenä iltana.
Mukanaan ilo, huoli ja suuri persoona.

Nukkui kuin tuhiseva, lämmin, pikkutukki. Hyvin, kauan, rauhassa.
Äitikin nukkui, muisti nimensä, söi lohta ja homejuustoa. Nautti hijaisesta talosta ja katsoi lumisadetta marraskuussa.

Huoli silti aina mukana.

Äiti oli aina tarkkana, pitääkö mennä? Aika usein piti.
Lastenklinikan kahvio oli jo kantapaikka. Josko karaoken sinne saisi?
Äiti olisi vetänyt Satumaan kovaa ja korkealta, niin että homeisten seinien laasti olisi rapissut irti ja ohi kulkevan tohtorin liepeet lepattaneet.



Tyttö on iloinen, notkea, uhkuu voimaa ja omaperäisiä ajatuksia. Raivoaa kuin jalopeura.
Ahmii elämää. Ja ruokaa.

Hiuksensa ovat kuin heinäpelto.

Kertoo pieruvitsejä ja rakastaa mekkoja, tylliä, kimaltavia killuttimia. Koiria ja hevosia.
Haluaa olla Muumipeikko, Fiona,keijukais-ballerina, Elsa, Peppi.

Äidistä tulee Shrek, lumiukko Olaf tai ryökäle.













Futismatsi on taas käynnissä olohuoneessa, toinen on Kaka ja toinen on joku jonka nimi on kai Götze.
Melko ilmeiset pelaajavalinnat.

Tappelua ja huutoa, mölinää. Huutonaurua, tuuletusta, Kaka tekee maalin.
.
Siunattu Pikku Kakkonen klo.17-18, Kaka ja Götze haluavat nähdä!
Huraa,
täältä tullaan sohva ja tajunnan rajamaat!


















2 kommenttia :

  1. Onnelliset lapset, että ovat saaneet sinut äidikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rouva E,saatte maalaismuijan liikuttumaan!
      Kiitos 💛

      Poista