perjantai 12. elokuuta 2016

Suuri Sadonkorjuu

Jaahas, sadonkorjuun aika on koittanut maalaiskylässä. Allekirjoittaneen sato on rouheansorttinen.

Pihan marjapensaat ovat osoittautuneet valko-puna- ja mustaherukoiksi, karviaisiakin löytyy. Alkukesän taistelu puskia ympäröivien rikkaruohojen kanssa hävittiin nopeasti. Nyt ne rehottavat puskien juurilla villeinä ja vapaina. Vanhaa katetta ja kuoriketta marjapensaiden juurilla on mutta se vaikuttaa täysin hyödyttömältä.
Inhoan rikkaruohoja.






Vanhat puskat ovat karussa kunnossa muutenkin; retkottavia, ylikasvaneita, osassa on huonosti marjoja. Linnut ovat ehtineet apajille ennen laiskanpulskeaa emäntää.

Toisaalta se sopii kyllä. Paitsi rikkaruohoja ( mopoautoja ja V-M Loirin musiikillista taidetta unohtamatta) inhoan myös kaikenlaista marjanpomintaa. Rasittavaa nyppimistä ja piperrystä, seurana ämpäri tai kippo joka tuntuu olevan pohjaton.


Olen kuitenkin piiskannut itseni pakkotyöhön raihnaisten puskien pariin ja saanut kerätyksi muutaman rasian verran pakastettavaa.

Itse marjoista pidän, eniten valkoviinimarjoista. Mitä kipakampia sen parempi. Maistuvat sellaisenaan, tuoreina tai hiukan jäisinä.


Joskus marraskuussa muikealle mielelle sattuessani leivon niistä mamman marjapiirakan ja tunnelmoin elokuuta ja sitä kuinka ihanan juureva fiilis olikaan poimia marjoja omista puskista, työn ja tuskan täysin unohtaneena.

Tiedän että marjapuskia pitää hoitaa. Ainakin leikata. Mutta milloin ja miten?  Ja mikä pitäisi rikkaruohot aisoissa ensi kesänä?
Kaikkitietävä internet kertonee mutta kuulisin mielelläni sinulta. Jos jollakulla on kokemusta tai näkemystä? Tai vaikka ei olisikaan mutta haluaisit silti kertoa ajatuksesi marjapensaiden hoivatyöstä?

Vadelmaa kasvaa luonnontilaisina, suurina pusikkoina eri puolilla tonttia. Vadelmat ovat kummankin jälkeläiseni lempisatoa, ja kerkeävät kätöset ovat tyhjentäneet pensaita kiitettävällä intensiteetillä.Kädestä suuhun.
Se on ihanaa, lapset ovat saaneet vitamiinitankkausta ja puuhasteltavaa eikä allekirjoittaneen tarvitse syyllistyä pensaisiin mätänevistä luonnon antimista.







Esittelin malttamattomana jo aiemmin komeaa porkkanasatoni. Eikä siinävielä kaikki! Satoa tuli lisääkin! Jos ette voi uskoa moista porkkanapottia todeksi ohessa todisteet.

Yhden kuopus ehti popsia suoraan maasta, multaisena, ennenkuin ehdin kuvaamaan koko kateutta herättävän runsauden.

Näitä siis oli neljä!Aaltoja ja fanfaareja, kiitos:



Omenoiden superkukinta tiesi myös runsasta vaikka paikoin rupista satoa. Tontiltamme on löytynyt tähän mennessä kuusi omenapuuta (viimeisin löytyi vasta kesällä männyn ja jonkin tunnistamattoman pensaan väliin ahdistettuna) , ainakin kolmea lajiketta. Omenat ovat nyt juuri kypsyyden rajamailla. Ne ovat kauniita,tuoksuvia ja houkuttelevia (lukuunottamatta  niitä rupisia yksilöitä jotka eivät ole mitään noista). Olemme jo syöneet muutamia ilman vatsanväänteitä.










Myös hevoset saavat ison säkillisen rouskuteltavakseen jahka omenoita alkaa tumpsahdella maahan.
Ovat kaviokansan suurta herkkua.

Omalla karvaturvallani on aivan tietty omenailme jonka se ottaa vain ja ainoastaan omenoita nauttiessaan.Se venyttää rouskutellessaan kaulaansa,riiputtaa hiukan päätään, silmissään keskittynyt, mutta samalla  unelmoiva katse omenavaahdon valuessa suupielistä.
Kuten voitte ehkä kuvauksesta päätellä se on komeaa katseltavaa.




Metsän sadosta olen nauttinut lähinnä katsellen ja napostellen.Edellämainittu marjanpomintainhoni vuoksi minua ei saa kyykkimään mättäille ämpäri kourassa. Kävelyilläni olen kyllä tankannut mustikoita suuhuni, ja näyttää siltä että pian  pöpelikköbuffetiin on tiedossa terästystä puolukoiden muodossa.


Salaperäisiä sieniä en ole metsäretkilläni napostellut. Tai en ainakaan myönnä.

Iloista viikonloppua, ihmiset! Nauttikaa elämästänne ja eläkää siivosti (haastava mutta ei mahdoton yhtälö)!












4 kommenttia :

  1. Kivan näköisesti sullekkin näkyy tulevan satoa, sama täällä, punaherukoita tuli hurjasti.
    Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,ja nuo omppupuut tosiaan notkuvat 😊
      Kiitos,käyn kurkkaamassa !

      Poista
  2. Hieno sato. Täällä on sen verran laiska puutarhuri, että en ole marjapensaita juurikaan leikellyt. Joskus ehkä jonkun selkeästi kuolleen oksan olen katkonut. Hyvin ovat marjoja tuottaneet, ehkä vähän liiankin hyvin. Yhden marjapensaan leikkasin melkein maata myöden, ajatuksena saada se pois. Kasvoi pirulainen takaisin, entistä ehompana. Sai lopulta jäädä. Meillä kaikki punaiset viinimarjat menivät linnuille, pitäähän niilläkin jotain syötävää olla, sanoo laiska poimija :)

    VastaaPoista
  3. Voi olla että päädyn leikkauspuuhas
    sani tuohon kaikki pois-metodiin..
    Myös näillä hoodeilla on runsaasti hyvinsyöneitä tipuja 😉

    VastaaPoista