perjantai 25. marraskuuta 2016

Kaksin kartanossa

Viime viikonloppuna vietimme mieheni kanssa vuorokauden lapsivapaalla vyöhykkeellä.
Tunsin itseni suorastaan huikentelevaiseksi, sillä kiitos ihanien sukulaisten ja kuopuksen iän karttumisen, tämä ihme on tapahtunut viime kuukausien aikana kaksi kertaa.
Näitä  kuukausia edeltävänä seitsemän vuoden ajanjaksona vietimme vuorokauden kahdestaan kerran.
Vinkkinä voin paljastaa että hiukan useampi kerta olisi ollut toivottavaa. Parisuhteen ja mielenterveyden kannalta, esimerkiksi.
Huoltovälien venyttäminen edellämainituissa asioissa voi pahimmissa tapauksessa johtaa routaisiin sydämiin ja koko koneiston kiinni leikkaamiseen.
Toisaalta, jos vaihtoehtoja ei juuri ole niin eteenpäin mennään pumppu huurussa ja moottori köhisten mutta mennnään!




Edellisellä kerralla elokuussa rokkasimme kertakaikkisen nautittavassa Nightwishin konsertissa, mutta tällä kertaa päätimme olla järjestättä mitään ohjelmaa.
Paitsi tekemättömyyttä ja oleilua rauhallisissa, mielyttävissä puitteissa riittävällä muonituksella varustettuna.
Toiveemme täyttyivät yli odotusten.



Koska lasten yökyläily paikka on Keski-Suomessa etsimme sopivaa get away- vaihtoehtoa sieltä.
Emme halunneet Jyväskylän keskustaan koska imu ravintolaillalliselle, rokkikeikalle ( Peer Günt olisi ollut kaupungissa,, ja mononi alkoi jo naputtaa lattiaa backseatin tahtiin kun havaitsin asian) tai teatteriin olisi ollut liian suuri.

Taulun Kartano Kankaisissa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä vaikutti oikealta valinnalta, ja varasimme huoneen.
1800-luvulla perustettu, keskellä luonnonrauhaa sijaitseva kartano tarjoaa kokous-juhla-ja majoituspalveluita.Yritys kertoo panostavansa luomuun ja ekologisuuteen. Ravintola on avoinna talvella vain tilauksesta.
Majoitusta on tarjolla pihapiirissä kolmessa eri rakennuksessa.Lisäksi on mahdollista yöpyä mökissä joista toinen (pieni kahden hengen mökki) sijaitsee aivan kartonon kupeessa ja toinen, suurempi mökki noin neljän kilometrin päässä.


 


Tekemättömyyden retriittiimme lähestyessä kartanolta tuli sähköpostia jossa tarjottiin mahdollisuutta vaihtaa huonemajoituksemme samalla hinnalla mökkiin . Ensin pikkumökkiin, joka oli meistä liian pieni, ja sitten myös isompaan.
En kuitenkaan ollut halukas vaihtamaan tunnelmaa tihkuvaa kartanoromantiikkaa valmiine aamiaisineen  marraspimeään mökkeilyyn huomattavasti vähemmän esteetikkon silmää hivelevässä interiöörissä.

Jätettyämme ilomielisen jälkikasvumme sukuloimaan ajelimme kohti Kankaisia. Vihdoinkin kahden! Matkalla sain puhelimeeni kuvaviestin lapsista serkkunsa kanssa, kuopus poseeraten prinsessamekkoon sonnustautuneena ja esikoinen käsittämättömän ison pojan oloisena pillifarkuissaan.
Liian suloisina minusta, joten aloin itkeä vollottaa ikävästä ja liikutuksesta oltuani hartaasti odotetussa erossa lapsistani noin puoli tuntia . Volinani loppui lyhyeen miehen uhattua u-käännöksellä ja allekirjoittaneen toimittamisella lasten seuraan siksi aikaa kun hän nauttii kartanoyönsä yksin.
Kassiin pakatut konvehditkin kuumottelivat  jo siihen malliin että katsoin parhaaksi ryhdistäytyä.



Kurvatessamme pihaan ensi vaikutelma oli positiivinen. Pihapiiri vanhoine rakennuksineen näytti idyllisen viehättävältä ja kartano valoineen kutsuvalta. Ympärillä rauha ja hiljaisuus. Vastaanotossa meiltä kysyttin vielä kerran mahdollista halukkuuttamme mökkimajoitukseen.
Arvaukseni siitä että olisimme ainoat varauksen tehneet vieraat joille henkilökunta joutuisi valmistamaan aamupalan näytti osuvan oikeaan.
Ymmärrettävää, mutta tuon kolmannen tiedustelun asiaan liittyen olisi jo voinut jättää tekemättä. Olo alkoi tuntua hiukan vaivaantuneelta sisältäen häivähdyksen ärtymystä; pitäisikö tässä nyt sanoa kyllä, menemme mökkiin ettemme olisi mitenkään vaivaksi?

Emme sanoneet, ja palvelu oli kyllä kaikinpuolin ystävällistä ja kohteliasta. Meiltä kysyttiin toiveita aamiaisen suhteen ja tarjottiin mahdollisuutta aamusaunaan joka olisi lämmitetty meitä varten. Meidät vastaanottanut nainen kertoi poistuvansa pian joten olisimme todellakin sananmukaisesti kaksin.

Huoneemme, hempeä Suvituuli, osoittautui erittäin viehkoksi vuodekatoksineen ja antiikkihuonekaluineen. Siniseksi maalatulla lautalattialla oli vaaleat räsymatot ja tapetti henki mennyttä maailmaa.







Kuten kunnon retkellä kuuluu kaivoimme pikaisesti eväät esiin. Olimme varustautuneet hyvin patonkia ja suolakeksejä, juustoja, hedelmiä, naksuja ja suklaata.Runsaasti suklaata. Nautittuamme pitopöytämme antimista lähinnä löhösimme ja tutustuimme tv-tarjontaan jota emme tienneet olevankaan. Muutamista päivän polttavista puheenaiheistakin saimme vietyä keskustelun loppuun saakka ilman keskeytyksiä. Muistin taas myös sen että mieheni on mukavaa seuraa ja kuinka luksoriöösiä on hölöttää ilmoille (ilman lapsisensuuria) sen minkä sylki suuhun tuo. Ja sehän tuo sinne kaikenlaista.

Tietoisuus siitä ettei kukaan tai mikään vaadi tulevina tunteina yhtään mitään saa nykyisin aikaan saman, vatsaa kieputtavan vapauden tunteen kuin alkava kesäloma 16-vuotiaana.
Sellaista ilotulitusta on aikuisuus.

Vanha kartano päästeli satunnaisia huokauksia ja napakoita kommentteja meitä kuunnellessaan (en ihmettele), mutta muutoin ympärillämme vallitsi syvä hiljaisuus ja rauha. Katselin ikkunasta tuntematonta, pimeydessä lepäävää pihapiiriä ja mietin siinä aikojen saatossa käyskennelleitä ihmisiä.
Teimme myös pienen tutkimusmatkan kartanossa ja  kurkimme tyhjiin vierashuoneisiin.Ne kaikki näyttivät viihtyisiltä ja kauniisti sisustetuilta.

Aamulla söimme suuressa ruokasalissa hyvän ja aamiaisen, jälleen kahdestaan. Ainoina vieraina oleminen ei loppujenlopuksi tuntunut mitenkään kiusalliselta, se päinvastoin sopi meille erinomaisesti.





Rauhassa nautitun aamupalan jälkeen päätimme vielä käydä kävelyllä kartanonympäristössä.Ulkona satoi yhä kiihtyvässä määrin erittäin märkää luntaa mutta lainasimme kartanolta sateenvarjot ja suuntasimme lahnailumme vastapainoksi urheasti ulos.




Ympäristö oli kaunis, ja märkyydestään huolimatta lumi sai maan valkoiseksi. Tunnelma alkoi muuttua suorastaan jouluiseksi. Kävelimme rantaan jossa seisoi vuokrattavissa oleva savusauna, tutkimme vanhaa riihtä ja pihapiirin upeita rakennuksia. Saattoi vain kuvitella miten hieno paikka on kesäaikaan.
 Yritimme kiertää järvenkin luontopolkua pitkin mutta jalkinevarustuksemme osoittautui täysin epäsopivaksi vallitseviin olosuhteisiin ja käännyimme takaisin. Kuvatessani kiihkeästi pinkkisateenvarjoista miestä metsässä onnistuin kompastumaan juurakkoon ja syöksymään sarvilleni lumen ja aluskasvillisuuden sekaan.
Kamera säilyi kuivana vaistonvaraisen käsien nostoliikkeen ansiosta mutta farkkuni kastelin kunnolla.








Kuivin housuin ja sopivin jalkinein ulkona olisi viihtynyt paljon pidempäänkin. Siirryimme kuitenkin sisälle pöksyjen vaihtoon ja siemaisemaan vielä lähtökaffet ennen paluumatkaa (huoneessa oli vedenkeitin ja pikakahvipusseja).

Vuorokauden pakomatka Taulun Kartanossa oli juuri sellainen kuin halusimme. Kenties saavumme huoltoon uudestaan kesällä. Tai vuoden, kahden, kolmen kuluttua. Silloin kun vielä selvitään ilman täyttä koneremonttia mutta akku on jo aika tyhjä.

Rentouttavaa ja rempseää viikonloppua, ihmiset!
Antakaa itsellenne joululahjaksi vaikka karkumatka kartanoon !




2 kommenttia :

  1. Missä miljöössä olette parisuhdeaikaa viettäneetkin ja tekstisi on niin mukavaa ja elävää luettavaa. Routa sydämessä ja konekin leikkaa. Meilläkin on nykyään tosi harvoin kahden aikaa, kun nuo isommat muksut, jotka auttoivat paljon, ovat muuttaneet pois kotoa. Mutta joulukuussa mennään Tukholman risteilylle. Kahden olosta saa valtavasti voimaa pitkälle. <3

    Ihania talvipäiviä teille <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tiia 💛! Kyllä nuo kahdenkeskiset irtiotot tosiaan tulevat tarpeeseen.Sitä ei oikein aina edes muista kaikkia puolia siipassa.Arki repii mukanaan eikä siinä ehdi pysähtyä kohtaamaan toista kunnolla.
    Mahtavaa risteilyä teille,kaksi yötä kaksin,mahtavaa!

    VastaaPoista