Puutarhasta, päivää!

Syyskuussa monta on ihmeellistä asiaa.

Puutarha kutsuu.
Esittelee metamorfoosiaan. Hämmästyttäviä  muutoksia, outoja  värejä ja tuoksuja. En ole kokenut niitä ennen, vuosi täällä ei ole vielä täynnä.

Jotkut kasvit ovat jo vanhentuneet arvokkaasti, ovat ruskeita ja ruttuisia.Tai hehkuvat räiskyvän suureellisesti värejä ennen talven syliin vaipumistaan.
Toiset puskevat esiin uutta elämää kalenterista piittaamatta.
Punainen pelargonia ilmoittaa korskeasti vuodenaikojen olevan vain kirjaimia.Mummokukassa on woimaa.

Etana ei aio jättää pionia. En tiedä onko kotilon asukki enää elävien kirjoissa.

Liljoista on jäljellä rapeat, ruskeat kodat, kuin pienet paperipussit. Ne näyttävät kiehtovilta.Onkohan pussukan tehtävänä kylvää lisää lajitoverita ensi kesäksi?

Aamuisin piha on märkä kasteesta, usein on vielä usvaista kun aurinko hipaisee puutarhaa ensimmäisen kerran.
Silloin voi nähdä päivän kauneimman hetken.
Eräänä aamuna ehdin käymään rannassa. Sumu on juuri väistämässä kirkkautta ja meri on täydellinen.

Pelkällä ihastelupihastelulla ei pärjää. Kuuluu myös kutsuhuuto raatamaan ranka rutussa. Tsehovilaisuus kunniaan, mutta viidakoksi ei tohdi takapihaakaan päästää. Sinne voisi silloin piiloutua vaikka viisisataa kiloinen villisika!
Kalliollemme kakkiva  jättiläismäyrä kuuluu jo kalustoon, se riittäköön.Mäyrän olen havainnut yöllä ikkunasta kurkatessani.
Sen vaikuttavat kakkakasat löysin hakiessani käpyjä kanervien kaveriksi. Samalla löysin myös puolukat!
En tiennyt että niitä kasvaa meillä. Onneksi mäyrä oli jättänyt tuotoksensa kiitettävän etäisyyden päähän marjoista, ja sain kelpo välopalan.

Katko, leikkaa, haravoi, ajele. Kaiva ja poimi. Istu ja juo kahvia.
Onneksi on lapsityövoima.
Duo ketterine käsineen viskoo hapantuneet hedelmät säkkiin sadan salaman nopeudella.
Kiitos lapset, se on taas euro per nuppi, olkaapa hyvät!

Miksi tuon tontun monttukaan ei edisty, aina lapio kourassa kun ohitse kuljen!? Nojailee siihen ja toinen mulkoilee tuimana työnjohtajana taustalla. Asetelmassa on jotain tuttua, mutta koska olen korrekti ihminen en lähde erittelemään mitä.

Pidimme miehen kanssa oikein pihatalkoot, lapset hoidossa ja hihat heilumaan!
Leikkuri pössäytti pakokaasut raikkaaseen maalaisilmaan ja leikkasi kiinni heti alkajaisiksi. Ukko ei näyttänyt kovin valoisalta eikä näyttänyt myöskään nurmikon tulevaisuus.
Puskassa oli hyvä murjottaa.

Miksi pihan risut ja ruipelot pikkupuut eivät vähene vaikka risukasa kasvaa!?
Päivä kyllä paistaa risukasaankin, uskon sen nyt kun itse näin.

Päivä paistoi  myös myrtyneimpäänkin mieleen kun pizzapoika kurvasi paikalle.
Niin maalle ei voi ihminen muuttaa ettei pizzamobiili  suostu saapumaan perille asti hädän hetkellä.
Teen mahdollisesti lakiehdotuksen vilkkuvalon ja hälytyssireenin asentamiseksi pizzankuljetusajoneuvoihin.Niillä on todellinen kiire!

Olen jo hiukan hamuillut talvi-istutuksia terassille vaikka eräät eivät sielläkään malta lopettaa kukkimista!
Kurpitsa pönöttää portaalla ja ilahdun aina sen nähdessäni.
Voimia vieneen, rankan kanervakriisin vääränvärisine kukintoineenkin  olen ehtinyt selättää.

Vielä on syksyä jäljellä, repikää siitä riehakkasti riemua, ihmiset!