Taide ja Muoto

Käyn taidetta ihastelemassa tai kauhistelemassa melko harvoin. Taiteen vieroksuntani on pääosin olosuhteiden sanelemaa.Elämä vie, ja arjen taidetta on pitää pytinki ja perhe ruodussa, ruoassa ja rakkaudessa.

Ilman edellämainittuja, melko kokonaisvaltaisia puhteinani  luultavasti vierailisin taiteen äärellä useamminkin.
Olkoonkin ettei tekotaiteellisen sonnan tai täysin tyhjän ja sisällöttömän lahjattomuuden esittely taiteena ole ihan harvinaista.

Tämä on tietysti vain yksinkertaisen mutta pahansisuisen maalaismujan mielipide.

Loman lopettajaisiksi päätimme kuitenkin miehen kanssa suunnata  paikkaan joka tarjoaisi hengen ja ruumiin ravintoa sopivan kompaktissa paketissa, shoppailuelämyksellä kuorrotettuna.

Gumbostrand Konst och form sijaitsee Sipoossa, keskellä luontoa, merellisissä maisemissa.Jollei ole kiire kannattaa ajella moottoritien sijaan uutta Porvoontietä pitkin ja nauttia näkymistä. Kiirettömälle väelle vinkiksi että useampaankin otteeseen blogissa mainitsemani Leipomokahvila N´avetta ja  sen pihalla sijaitseva pieni tilpehööraajan paratiisi Villa Nokkonen ovat reitin varrella.

Helsingin keskustasta ajoaikaa kertyy n. puoli tuntia.  Hartwallin vanhan korkkitehtaan tiloissa on muutaman kuukauden välein vaihtuva nykytaiteen näyttely, bistro ja design/sisustusmyymälä. Taidenäyttelyyn on vapaa pääsy.

Jos kaipaat vaihtelua viikonloppuun, tekemistä, näkemistä, kokemista ilman liian suuria ponnisteluja se voisi olla tässä.

Bistron sunnuntaibrunssi on hyvinkin suositeltava. Ei ehkä määrällisesti yhtä kystä kyllä kuin jotkut brunssipöydät mutta laatu kompensoi. Ympäristö on mitä mielyttävin; vanhan tehtaan korkea tila yhdistettynä ilmavuuteen, raikkauteen,rentouteen  ja ystävälliseen palveluun.
Erityismaininta sopivan eleettömästä musiikista joka soi riittävän hiljaa.
Brunsseilemaan aikoville vinkiksi että pöytävaraus on suositeltava. Paikka oli tälläkin kertaa aivan täynnä.

Jollei taide olisi jo huutanut nimeäni avoimien ovien tosielta puolelta olisi saattanut kasvattaa juuret takalistooni ja istua brunsseilemassa ulosheittoon asti.

Useamman santsauksen ja kolmen kahvikupillisen jälkeen siirryimme kuitenkin hengenravinnon pariin. Tämänhetkisessä näyttelyssä on tarjolla usean eri taiteilijan töitä: maalauksia, valokuvia, lasitaidetta.
Melko helposti sulavaa, riittävän kevyttä katsella. Ei ehkä suuria tunteita herättävää mutta aina ei tarvitsekkaan.Kokonaisuus ei kuitenkaan minusta kaatunut tekotaiteellisuuden tai mitäänsanomattomuuden kuoppaan. Oikeastaan näyttely oli hyvä, sellainen kuin kesänäyttelyn kuuluukin.

Hyväntuulinen olotila jäi päälle. Tosin osa hyväntuulisuudesta menee mahdollisesti sen piikkiin että katselmus tehtiin aikuiskokoonpanolla.

Lopuksi tutkimme kaupan laajaa tarjontaa. Valikoima on minusta kiinnostava ja laadukas mikä tarkoittaa myös hintavaa.
En ostanut mitään mutta mies osti. Ylihintaisen sohvatyynyn päällisen.
Halusi sen aivan välttämättä. Tai kenties halusi erään nimeltämainitsemattoman lähipiirinsä henkilön pysyvän hyvällä tuulella ja kotinsa vapaana hitto-kun-harmittaa-se-sohvatyyny-se-olisi-sopinut-tänne-niiiiin-hyvin-olisi-pitänyt-ostaa-se-voivoi-rankutukselta.

Niin tai näin, komistus pönöttää sohvalla mieltä nostattamassa. 
Ja mielennostatus tulee tarpeeseen viimeistään huomisaamuna klo.07.30. Olen varustautunut paitsi tyynyllä myös auringonkukilla ja yltiöpositiivisella asenteella (kenties myös ripauksella sarkasmin voimaannuttavaa taikapölyä).

Havuja p-kele, ja Olkoon Woima Kanssanne,arkeen palaavat kohtalotoverit!