maanantai 23. toukokuuta 2016

Kukoistus

Olen kärvistellyt tiukan kesäflunssan kourissa viikonlopusta asti. En ehtinyt koputtaa puuta kun perjantaina kehuskelin ystävälleni kuinka olemme pysyneet terveinä koko talven.
Leuhkimiseni kostautui välittömästi ja lauantaina tauti jo tuli taloon.



Vaikka oma tilani ei ole erityisen hehkeä ei puutarhasta voi sanoa samaa. Hyvät naiset ja herrat, nyt nimittäin kukoistaa. Puolivillaisesta puutarhurista huolimatta.

Omenapuut lehahtivat yhtä lukuunottamatta täyteen kukkaansa tänään. Luumu on kukkinut jo jonkin aikaa. Kainon kauniit mansikan kukat, dramaattiset särkyneet sydämet, lapsuuden lempikukka akilleija ja muutama allekirjoittaneelle tutunnäköinen mutta tunnistamaton kasvi koreilee pihalla.

Kutsuvat tautista emäntää ulos ihastelemaan itseään heikosta hapesta huolimatta.








 
Illansuussa jaksoin buranatankkauksen woimin kuljeskella ulkona katselemassa ja kuvaamassa. Myös perhosia oli liikkeellä aikamoinen liuta ja orava kurkki kuvauspuuhiani männyn oksalta.
Monenlaisia komeita ja karunoloisia sarvijaakkoja ja turilaita näkyi omissa puuhissaan.








Raparperin kukka on oikeastaan aivan uusi tuttavuus minulle. Se lienee vielä nupullaan ja näyttää tuossa tilassaan hyvin kiehtovalta, alkukantaiselta mötikältä. Kauniilta kuitenkin. Oudolla tavalla.

Syreenit ja osa putkista (koiraputket? kissanputket? mitä näitä nyt on? )  olivat vielä vähän unessa, samoin liljat.












Pihan takaosaan on ilmestynyt myös ikisuosikkejani lupiineja, niiden kukkimista odotan innolla! Lupiinien kukkiminen julistaa minusta aina kesän viralisesti alkaneeksi.
Muutaman istutin jo aiemmin näkyvämmällekin paikalle pihaan, toivottavasti leviävät ainakin hiukan.

Omenapuun kukissa on jotain käsittämättömän kaunista. Otin niistä noin kaksikymmentä kuvaa enkä meinannut malttaa lopettaa siihenkään.
Eikä onnistunutkaan kuva kuitenkaan tee oikeutta niille.


Kimalaiset olivat onnellisina omenankukkien kimpussa.Monta pörisijää lejaili kukasta toiseen, kiireisinä maistamaan jokaista.

Mielleyhtymää allekirjoittaneesta ruotsinlaivan buffetravintolassa ei voinut välttää.






Pihalla on nousemassa vielä monta kasvia joita en ainakaan toistaiseksi tunnista. Tällä kukkahattutädillä on jännityksentäyteinen kesä tiedossa!




Ja Jos joku kertoisi tämän tuoksuvan, valkokukkaisen pensaan nimen niin olisin kiitollinen! Joku pensasangervo kenties?
Myös perhosen tunnistusapu otetaan ilolla vastaan!







4 kommenttia :

  1. Lupiini kuuluu myös allekirjoittaneen lemppareihin, se jos joku on merkki kesästä. Lupiini-raukkautta ei vain uskalla kauheasti huudella kun se tuntuu olevan huonossa maineessa pro-hortonomien keskuudessa. Lupiineista saa maailman ihanimman kukkakimpun kun siihen vielä lisää kaikkia muita tienvarsilla kasvavia "kauheuksia" ei hienompaa kimppua saa edes kaupasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin uhkarohkeasti lupiinimyönteisen kannan! Ja tosi on tuo kimppuhomma.Odotan jo että pääsen poimimaan luonnonkukkia lähistöltä ja laittamaan kimpun keittiön pöydälle.

      Poista
  2. Parasta keväässä ja alkukesässä on ihmetellä puutarhaan ilmestyviä kukkia ja öttiäisiä ja kuunnella lintujen laulua. Teillä on pihalla kaikkea ihanaa ihmeteltävää yllin kyllin :) Tuo perhonen on suruvaippa ja tuota valkokukkaista pensasta epäilen norjan morsiusangervoksi. Lupiineja ei meidän pihalla ole, mutta tuolla kotitien varrella niitä saa ihastella eri väreissä. Joskus käyn napsimassa niitä maljakkoon asti. Omenapuu on hankintalistallani, sellaista(kaan) ei meillä ole. Pelkään sen talvella katoavan parempiin eli vakiovieraamme herra rusakon suihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Etanaelli, sinun puutarhatietämyksesi on kyllä ihan mahtava! Miten kauan olet harrastanut puutarhurointia?
      Meillä ympäröitiin osa pihasta syksyllä verkkoaidalla ja se ainakin osittain pitänyt puput poissa hedelmäpuiden ja marjapensaiden kimpusta :)

      Poista